Joanna Newsom, Devendra Banhart ja moni muu on tunnetumpi vuosituhannen alussa virinneen, psykedelisesti folkahtavan ”New Weird America” -skenen edustajana kuin James Jackson Toth, vaikka tuotannon määrässä mies pesee kepeästi kaikki kilpailijansa. Levyjä ja kasetteja sekä omalla nimellä että Wooden Wandina on julkaistu kymmeniä. En tiedä, miten hyviä ne ovat olleet, mutta tämän perusteella JJT on varteenotettava tekijä.
Usein puudun vain yhdellä vaihteella kulkeviin levyihin, mutta Blood Oaths Of The New Blues tekee tajuntaan pesän ja jää sinne mystisesti muhimaan. Biisi toisensa jälkeen laahustaa eteenpäin kuin valiumissa. Verkkaisesti hyvin käsitteellisin metaforin pohdiskelevassa menossa on jotain vääjäämätöntä, haamumaisuudessaan intensiivisesti läsnä olevaa ja samalla rauhoittavaa. Toth kuvaa bändipotretin koristamaa Blood Oathsia ”sunnuntaiaamun messuksi” sitä edeltäneen Briarwoodin ”lauantaiehtoon riehunnan” jälkeen.
Ajatelkaa The Rolling Stonesin countryballadeja entisestään hidastettuina ja intiimimmin yksinäisempinä, niin olette melko lähellä akustisia kitaroita, pedalsteeliä, moogia, harmoonia ja vähäeleisiä efektejä hyödyntävää sointia, jonka maalaismaisessa hehkussa JTT:n lievästi jaggermainen laulu lämmittelee. Hirsimökin takkatulessa haistaa aavistuksen The Bandiakin.