THE WOUNDED: The Art Of Grief

Saatekirjeen "Anathema kohtaa The Curen"-toteamus vei arvostelijan hieman vieraampiin maisemiin. Hollantilainen The Wounded pystyy kuitenkin vakuuttamaan avomielisen kuuntelijan, vaikka heavy-kategoria ei levyhyllystä paljoa tilaa nielisikään. Suru ja kärsimys eivät kysele makuasioita.
Nimensä mukaista synkkää tunnelmaa uhkuva The Art Of Grief välttää lajityyppinsä pahimmat itsestäänselvyydet ja naittaa siinä sivussa todella raskasta kitarointia herkkiin syntikkamelodioihin. Jyhkeän massiivisessa We Pass Our Bridal Days -eepoksessa The Wounded heittäytyy hetkeksi jopa örinävaihteelle asti, josta tunnelma vaihtuu kuin lennossa nimibiisin haikeaan goottilaiseen kauneuteen. Kappaleessa on jotain samaa kuin HIMin varhaisessa materiaalissa, vaikka kokonaisuutena levy rullaa muutamaa astetta rankempana ja mustempana.
Paikoitellen laulaja Marco Van Der Velden "Death, The Liberator"-tyyliset sutkautukset pistävät hymyilyttämään, vaikka teemat kuolemanvakavia ovatkin. Kalmiston uumenista kumpuavat avunhuudot taitavat kaikua kuuroille korville, sen verran läheisesti tuonpuoleisen kanssa flirttaillaan. Parhaimmillaan albumin tarinat luovat mielikuvan viktoriaanisen ajan ahtaista kujista, joissa Jack The Ripper mellestää ja jokaisella vastaantulijalla on julkisen ulkokuoren tukahduttamat perversionsa. Ehdottomasti suositeltava levy kaikille, joiden mielestä on hyvä idea tatuoida musta kyynel silmänpieleensä.