WRECKLESS ERIC: AmERICa

Arvio julkaistu Soundissa 12/2015.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

WRECKLESS ERIC
AmERICa
Fire

Alkujaan kokoelmalevyllä A Bunch Of Stiff Records (1977) kuullun ja seuraavana vuonna Eppu Normaalin Jee jee -singlen b-puoleksi Nuori poika -nimellä suomentuneen (I’d Go The) Whole Wide Worldin perusteella Wreckless Ericiä on pidetty lähes yhden hitin ihmeenä. Uusia levyjä on kuitenkin ilmestynyt Big Smash! -albumiin (1980) päättyneen Stiff Records -uran jälkeenkin lukuisilla eri nimillä ja yhdessä laulaja-lauluntekijävaimonsa Amy Rigbyn kanssa. AmERICa on Eric Gouldenin ensimmäinen Wreckless Eric -albumi yli vuosikymmeneen.

AmERICa on lähes tee-se-itse -periaatteella omissa New Yorkiin vaihtuneissa kotinurkissa syntynyt laulukokoelma, jonka romuluinen sointi on silkkaa antihifiä. Wreckless Ericin biisit ovat melodisimmillaankin karheita ja persoonallisen primitiivisiä sallien kitaran trippailla paikoin omiaan liki psykedelisesti.

Heti AmERICan aluksi Wreckless Eric muistelee itseironisen kaihoisasti menneitä aikoja. “I was nearly someone back in the day” mutta lopulta “I did my head in”. Transitory Thing todistaa kaiken väliaikaisuudesta, mutta Property Showsin väite “I go to gym, try to work out” ei tunnu yhtä uskottavalta.

Have A Great Daylla Wreckless Eric listaa musiikillisia idoleitaan Chuck Berrystä The Velvet Undergroundiin ja Jimmy Reedistä The Beach Boysiin. Tässä vaiheessa Wreckless Ericiä ei ole vaikea uskoa.

Lisää luettavaa