YEASAYER: Odd Blood

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Kun brooklynilaisen Yeasayerin All Hour Cymbals -debyytti ilmestyi syksyllä 2007, se jäi värikkäämpien ja parempien levyjen jalkoihin. Kyseessä ei ollut riittävän hyvä ja omaperäinen kiekko kilpaillakseen Animal Collectiven, MGMT:n, Vampire Weekendin ja muun New Yorkin nuoren eliitin kanssa.

Arvio

YEASAYER
Odd Blood
Mute

Kun brooklynilaisen Yeasayerin All Hour Cymbals -debyytti ilmestyi syksyllä 2007, se jäi värikkäämpien ja parempien levyjen jalkoihin. Kyseessä ei ollut riittävän hyvä ja omaperäinen kiekko kilpaillakseen Animal Collectiven, MGMT:n, Vampire Weekendin ja muun New Yorkin nuoren eliitin kanssa.

Myös toisella albumillaan Yeasayer tuntuu kärsivän identiteettikriisistä. Kolmikko etsii, mutta ei oikein tunnu löytävän. Odd Blood -levyn perusasetuksena toimii leikkisä, rytmikäs ja psykedeelinen pop, johon on sotkettu monia 80-luvulla suosittuja tyylejä. Sen sijaan, että albumia kuunnellessa antautuisi ihastelemaan Yeasayerin taidokkuutta, tulee musiikkia vertailtua niitä parempia levyjä tehneiden bändien julkaisuihin ja arvuuteltua, eivätkö halvat Graceland- ja Remain In Light -vinyylit milloinkaan lopu New Yorkin divareista.

Synteettisyydestään huolimatta Yeasayerin soundi on ihastuttavan kepeä. Ambling Alp -singlestä saattaa tulla hitti niiden blogosfäärissä pyörivien keskuudessa, jotka viime vuonna menettivät sydämensä Animal Collectiven My Girls -biisille ja ovat liian laiskoja löytääkseen The Associatesin ja Haircut 100:n kaltaisia 80-luvun helmiä. Yhtälaista poten­tiaalia on myös ripeämmässä O.N.E.-raidassa.

Lisää luettavaa