Brooklynilaishipsterit ovat kahdella aikaisemmalla levyllään esittäytyneet kokeilunhaluisena ja taitavana mutta epätasaisena yhtyeenä. Parhaimmillaan Yeasayerin 1980-luvun uuden aallon tanssirockista ja -popista ammentavat kappaleet ovat hilpeän rytmi-ilottelun ja uljaiden melodioiden juhlaa. Edellisen Odd Blood -levyn (2010) Madder Red -kappale on itselleni yksi viime vuosien kovimmista ralleista, mutta sen tasoista neronleimausta ei Fragrant Worldilta löydy.
Fragrant Worldilla Yeasayer on virtaviivaistanut tyyliään ja lisännyt elektronisten äänilähteiden määrää. Useat biisit on räätälöity tanssilattioille, mutta yhtye kuulostaa aikaisempaa sovinnaisemmalta ja tavanomaisemmalta. Kiipparit ujeltavat ja pulputtavat futuristisesti, perkussiot ja handclapsit elävöittävät rytmejä, jotka junnaavat usein elektrodisko-poljennolla, eikä kitaroista ole jälkeäkään. Etääntymisen vaaraa lisää se, että yhtye ei personoidu riittävän vahvasti laulajaansa Chris Keatingiin, jonka lauluosuudet ovat roimasti efektoituja ja tuntuvat usein hukkuvan miksaukseen.
Muutama kappale muistuttaa yhtyeen lahjakkuudesta. R’n’b:ta ja tunteellista stadionpoppia sekoittava Blue Paper ja gootahtavasti twistaava Reagan’s Skeleton vaikuttavat potentiaalisimmilta hittikandidaateilta. Devil And The Deadin äkkiväärät staccatot kuulostavat vanhan tietokoneen kuolon korinalta.
