Nuoren bändin hermoja koeteltiin peräkkäisinä vuosina 2008–2010 Kerrang! Awards -gaalassa. You Me At Six seurasi aina vierestä, kun Bullet For My Valentine putsasi pöydän parhaana brittibändinä. Vuonna 2011 vihdoin tärppäsi. Suurin syy huomioimiseen lienee ollut Englannissa viime vuoden puolella julkaistu kolmosalbumi Sinners Never Sleep. Myös kansa – tai Sixers, kuten faneja puhutellaan – äänestää: bändin maaliskuinen brittikiertue alkaa olla loppuunmyyty.
Bändi itse kutsuu Sinners Never Sleepiä omaksi Only Revolutionikseen, jolla viitataan Biffy Clyron läpimurtoon ja musiikilliseen huippuun. Vertaus on osuva, sillä Sinnersillä vilahtaa biffyclyromaisuuksia, vaikka You Me At Six suoraviivaisempi ja popimmin soljuva onkin. Bändin esikuvatkin tarjoavat johtolankoja, haastatteluissa ovat vilkkuneet Alexisonfiren, Taking Back Sundayn, Incubusin ja Green Dayn kaltaiset orkesterit.
Sinners Never Sleep on kauttaaltaan, myönteisessä mielessä, helppoa musiikkia. Osuvien kertosäkeiden ohella säkeistöosat tarttuvat ja hyräilyttävät, rokkinumerot potkivat vilpittömästi ja slovariosastollakin keilat kaatuvat. Pätevä annos kevyenrailakasta brittirockia.
