Tietämättömyys on siunaus. Ilman aiempia Zombi-kohtaamisia veikkailin levyä kansitaiteen ja kappaleiden nimien perusteella semipsykedeeliseksi stonerkitarajurnutukseksi. Kun jossain John Carpenterin elektronisen jännärimusiikin, Goblinin italialaisen progen, Zodiacin latvialaisen syntetisaattorisvengin ja Circlen porilaisen jumituksen liepeillä kulkeva musiikki tavoitti aivoni, kuuntelin levyn läpi hölmistynyt hymy kasvoillani.
Pittsburghilaisen duon albumille mahtuu vain viisi kappaletta eli multi-instrumentalistit Steve Moore ja A.E. Paterra rakentelevat formaattiradioihin sopimattomia ääniteoksia. Levyn avaava nimikappale on ilmava, mutta majesteetillisen pahaenteiseksi kerrostuva 14-minuuttinen analogisyntetisaattorijärkäle. Törkeän mahtipontinen ja elokuvallinen kappale olisi täydellinen soundtrack johonkin Dario Argentolta tekemättä jääneeseen okkultiseen kauhuelokuvaan.
Alku johtaa osittain harhaan, sillä loput neljä instrumentaalia perustuvat teemoja enemmän hypnoottisesti toistuville riffeille. Rytmikkäästi pulputtavat, psykedeelisesti vonkuvat ja eteerisesti huokailevat koskettimet seikkailevat välillä raskaaksi yltyvän “rummut ja basso” -svengailun päällä. Eeppisen synaprogeilun vastapainoksi Zombi tarjoaa metallisen ankaraa groovea. Kosmisemman laidan krautrock lienee myös tekijöiden sydäntä lähellä.
Suurellisista lähtökohdista huolimatta Spirit Animal on helppoa kuunneltavaa. Jännittävä soundimaailma ja soiton pysäyttämätön svengi vievät mukanaan.