ZONATA: Buried Alive

Arvio julkaistu Soundissa 10/2002.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Voimametalli on edelleen kasvava laji, jossa näyttävät pärjäävän ainoastaan teknisesti taitavat ryhmät. Pelkkä huikea soittotaito ei kuitenkaan voi olla riittävä peruste, vaan kyllä myös metallissa kuten muissakin musiikin tyylilajeissa se hyvä biisi on edelleen tärkein.

Arvio

ZONATA
Buried Alive
Century Media

Voimametalli on edelleen kasvava laji, jossa näyttävät pärjäävän ainoastaan teknisesti taitavat ryhmät. Pelkkä huikea soittotaito ei kuitenkaan voi olla riittävä peruste, vaan kyllä myös metallissa kuten muissakin musiikin tyylilajeissa se hyvä biisi on edelleen tärkein.

Ruotsalainen Zonata on liukunut perinteisestä voimametallista progemetallin suuntaan. Tämä ilmenee ennen kaikkea moniosaisina sävellyksinä. Edellisellä levyllään bändi vielä uskoi selkeisiin rakenteisiin, mutta nyt rakenteet – niin sujuvasti kuin ne lopulta toisiinsa nivoutuvatkin – eivät kaikesta huolimatta luo ehjää kokonaisuutta. Zonatan biisit on taitavasti rakennettu, mutta ne pursuavat jo yli nokkelia riffejä, että niiden vyöry alkaa hengästyttää.

Bändi lataa parhaimpansa heti aloitusraidalla, jonka riffi ei ole niitä omaperäisimpiä, mutta yhdistettynä b-osaan kappale kohoaa aika huikeisiin sfääreihin. Ja siihen ne mieleenpainuvat hetket sitten lähestulkoon loppuvatkin. Vasta The Mourner´s Tale lataa yhtä kiehtovia koukkuja.

Buried Alive on kokonaisuutena melkoinen hyökyaalto. Yhtye ei jätä sijaa ilmavuudelle, vaan naulaa kuulijansa lujasti peräseinälle. Dynaamisemmalle esitykselle olisi tilausta. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa