”Löydät itsesi siitä asunnosta, johon niitä valoja ei sytytetä…” – kotimaisten artistien Sunnuntaisoittarin teemana Suomi ja suomalaisuus

Mistä on maamme laulut tehty?

Samuli Putro Olohuoneklubilla 25.8.2016.
Iiro Palva-Aho

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Ylihuomenna juhlitaan jälleen armaan, joskin alati monikasvoistuvan kotimaamme itsenäisyyspäivää. Pyysimme tuttuja tyyppejä valikoimaan viikon Sunnuntaisoittarille kappaleen, joka tuo mieleen Suomen ja suomalaisuuden, tavalla tai toisella.

Haasteeseen tarttuivat muun muassa Aino Venna, Paleface ja Happoradion Aki Tykki. Pieni ja paikoitellen myös hento soittolistansa ohessa, olkaa hyvät.

”Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina.”

Antti Pouta

Rauli Badding Somerjoki: Valot (albumilta Synnyin rokkaamaan, 1971)

Täydellisen suomalaista. Upea biisi ja tunnelma, huh. Menee aina läpi suojauksen, ja löydät itsesi siitä asunnosta, johon niitä valoja ei sytytetä. Tähän liittyvä Elvis-tarinakin on kiinnostava.

Janne Halmkrona / CMX

Hassisen Kone: Muoviruusuja omenapuissa (Hiljaa virtaa veri -single, 1982)

Tämä kappale oli ensimmäinen, joka tuli mieleeni Suomesta puhuttaessa. Toki Ismon tuotannosta löytyy muitakin, periaatteessa ilmeisempiäkin vaihtoehtoja, mutta tämä on se ensimmäinen ja paras. Teksti on tänäänkin ajankohtainen. Ja aina. Kuunnelkaa. Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina.

Kalle Koo / At The Hollow

Evil Stöö: Iso vauva Jeesus (albumilta Iso vauva Jeesus, 2016)

– Todella kova Suomi-biisi, kolahti heti kun julkaistiin. Kertosäkeen musapohja on aivan kuninkaallinen, ei lisättävää.

Heikki Huurinainen / Snipe Drive

Apulanta: Veritahrat (English mix) (Hajonnut-ep, 1995)

– Apulannan Hajonnut-ep oli mulla tehosoitossa varahaismurrosiän tunnekuohuissa. Tämä oli Mitä kuuluun ohella paras. Tai oli se koko ep. Suomi ’95 nevö föget.

”Uskon moniarvoiseen ja monikulttuuriseen Suomeen. Tällöin punaisen Suomen historia on myös merkittävä osa Suomen itsenäistä historiaa.”

Paleface

Mikko Perkoila: Punikin kirjelaatikko (albumilta Punikin kirjelaatikko ja muita työväenlauluja, 2009)

– ”Mannerheimi, Ryti sekä Waldeeni…” 21-säkeistöinen pottuilumaratooni edustaa suomalaista työväenlaulua tuittupäisimmillään! Tuntemattoman vangin kirjoittama loputon kupletti kertoo, mitä marsalkka Mannerheimin huvilalla tapahtui toisen maailmansodan ratkaisutaisteluiden aikana. Kirjoittaja on todennäköisesti entinen punakaartilainen, joka on vangittu epäilyttävänä henkilönä talvi- ja jatkosodan ajaksi. Uskon moniarvoiseen ja monikulttuuriseen Suomeen. Tällöin punaisen Suomen historia on myös merkittävä osa Suomen itsenäistä historiaa.

Aino Venna

Tapio Rautavaara: Häätanhu (albumilta Lauluni aiheet, 1968)

– Tässä Suomen synkimmäksikin nimetyssä laulussa yhdistyy hienosti romantiikka, kuolema ja itsepäisyys. Mies laulaa riistävänsä oman henkensä ja odottavansa morsianta Manalassa, kunnes kalma viimein yhdistää pariskunnan tuonetarten hääjuhlassa. Notta jos ei tässä elämässä, niin sitten kuolemassa. Perkele.

”Putron Elämä on juhla on 2000-luvun Kun Suomi putos puusta.”

Timo Silvennoinen / Mitä Helvettiä Nyt Taas

Klamydia: Kråklund pojkar (albumilta Älpee, 1990)

– Vaikka emme erityisen isänmaallinen bändi olekaan, olemme aina vetäneet Vaasaan päin. Niin nytkin. Ja ruotsiksi, naturligtvis. Tässä lyödään pakkoruotsikirjaa sekä homo- ja natsikorttia pöytään niin, että kakka lentää aina R-kioskin ikkunaan asti. Tilanne on sekava kuin pian satavuotias Suomi. Rauhaa ja voimia, allihopa.

Aki Tykki / Happoradio

Samuli Putro: Elämä on juhla (albumilta Elämä on juhla, 2009)

– Putron Elämä on juhla on 2000-luvun Kun Suomi putos puusta. Levy, josta kuulee tekijänsä ymmärtävän suomalaisuutta paremmin kuin useimmat meistä.

Tuure Kilpeläinen

Dave Lindholm: Pieni & hento ote (albumilta Aino, 1982)

– Suomalaisuuden suuresta pellosta haluan valita tämän voikukan. Pieni ja hento, valtavan vahva.

Sunnuntaisoittari: Maamme lauluja (suomalaisartistien valitsemina)

Kaikki Sunnuntaisoittarit täällä.