The Streams – Kaiken takana on kitara

The Streamsin tarina sai alkunsa, kun Mitja Kiviluoma ja Timo Saari tapasivat toisensa teini-ikäisenä huutokaupassa huutaessaan samaa kitaraa. Mitja hävisi huudon, mutta päätti kysyä Timoa bändiinsä päästäkseen kitaraan käsiksi. Yhteisiä bändejä musikanteilla on ollut siitä asti ja The Streams -nimellä on esiinnytty vuodesta 2006 lähtien. Rumpalit ovat räjähdelleet matkan varrella Spinal Tapin hengessä, kunnes vuonna 2008 Mikko Siusluoto löysi paikkansa patteriston takaa.

Mutta mikä oli tämä tarinan kitara?

– Se oli Kurt Cobainin soittamaa Fender Jag-Stangia muistuttava sähkökitara. Olisiko ollut merkiltään Yamaha. Olimme molemmat silloin kovia Nirvana-faneja, eli tapauksesta on aikaa, laulaja-kitaristi Mitja Kiviluoma muistelee.

– Joskus meillä oli bändi, mikä oli todella r’n’b-henkistä rytmiikaltaan. Toinen bändi oli rehellistä ja häpeilemätöntä stadionrockia, laulaja kuulosti Bon Scottilta ja lauloi ilman paitaa. Jotain tuon kaiken sekasikiötä me vedetään nykyään.

– Kitaransoitto on ollut intohimoni pienestä pitäen, laulaminen tuli vasta The Streamsin myötä kuvioihin. Soittoinnostukseni lähti Led Zeppelinin Whole Lotta Lovesta, minkä kautta pärähdin niin totaalisesti bluesiin, että monta vuotta soitin ja kuuntelin vain bluesia. Jossain vaiheessa, kun levyä tehtiin Timo sanoi, ettei tästä tule mitään, kun soitat koko ajan bluesia poppibiisiin. No, lopulta levyllä taitaa olla kaksi sooloa. Jos minä tuottaisin levyn, siellä olisi joka biisissä kitarasoolo.

The Streamsin juuri ilmestynyt debyyttilevy Hopeless Play antaa turkulaisyhtyeestä monipuolisen, joskin vielä hieman hahmottoman kuvan. Stadionmittasuhteet saava poprock on tunteellista ja tuttavallista. Albumin ensisingle Out Of Reach soi modernisti ja muodikkaasti The Killersin hengessä. Osaa kappaleista leimaa juurevat americana-sävyt ja mahtuupa mukaan soulahtavaa softrockiakin.

Levyn aikana mielikuvat liikkuvat The Crashin kautta Ryan Adamsiin. Haluatteko tarjota kaikille kaikkea?

– Ei sitä aivan niin ajateltu. Meidän mielenkiinto ja tykästyminen niin monentyyliseen musiikkiin kai vain heijastuu sieltä läpi. Levyllä on biisejä ja fiiliksiä viimeisen kuuden vuoden ajalta. Tämän levyn tekeminenkin kesti kolme vuotta.

Minkälaiset ovat The Streamsin tulevaisuuden tavoitteet? Oletteko osallistuneet Uuden musiikin kilpailuun?

– Kävi kyllä mielessä, mutta se on tainnut jo mennä. Minulla ei ole mitään kilpailuja vastaan, mutta sellaisiin ei olla toistaiseksi osallistuttu. Nyt olisi tarkoitus keikkailla ja tavoittaa musiikilla yleisöä. Ei jäädä paikoilleen makoilemaan, vaan tarkoitus on ruveta pian tekemään jo seuraavaa levyä.

 

(The Streams -kuva: Mikko M. Koskinen)