”Ei nuorena tarvitse nukkua!” – Motörheadin ”Suomi-albumi” täyttää tasavuosia

Suvena 1988 Hämeenlinan Ahvenistolla järjestettiin kaikkien aikojen toinen Giants Of Rock -festivaali. Edelliskesänä tapahtuman lavalla olivat vierailleet muun muassa kovassa iskussa olleet Dio ja Helloween, sekä kotimaiset Zero Nine, Loud Crowd, Havana Black ja ”heavyvaihettaan” elänyt Kirka.

Seuraavana kesänä, siis 1988, heavy rockin asema oli saanut lievän kolhaisun, sillä Ahveniston hornankattilan estradille kipusivat muun muassa Miljoonasade, Yö, Mamba, Boycott ja Albert Järvisen riveihinsä taas saanut Hurriganes.

Mutta olihan siellä painavampaakin tavaraa tarjolla.

Ylivoimainen kotimainen ykkösnyrkki oli Stone, joka oli muutamaa kuukautta aikaisemmin ilmestyneen loistavan ensilevynsä myötä täysin pitelemättömässä myötätuulessa.

Tapahtuman ulkomaalaiset nimet tulivat Englannista, sillä Hämeenlinnaan kaikkialta Suomesta saapuneiden rockmusiikin ystävien viihdytyksestä vastasivat toisensa hyvinkin läheisesti tunteneet Girlschool ja Motörhead.

Ian ”Lemmy” Kilmisterin kipparoimalla Motörheadilla oli alla kaksi kovaa albumia (Orgasmatron (1986) ja Rock ’n’ Roll (1987)), ja yhtye olikin päättänyt ikuistaa myös tuon hetken livekuntonsa. Suomalaisten iloksi Motörhead laittoi nauhurit pyörimään Ahvenistolla.

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten, 15. lokakuuta 1988, ilmestyikin Motörheadin klassisen No Sleep ’til Hammersmith (1981) -livekiekon nimeä mukaillut No Sleep At All.

– Olin silloin vähän liian nuori, enkä päässyt paikan päälle Hämeenlinnaan. Kyllä muuten otti rajusti päähän, sanoo (erittäin kovana) Motörhead-diggarina tunnettu Kaarle Viikate.

– Sen muistan vähän turhankin hyvin, kun rippikoulun isonen hehkutti olleensa Ahvenistolla. No, nielin kiukkuni ja harmitukseni, ja kyselin sitten tältä kaverilta Motörheadin keikasta kaiken mahdollisen.

Vain vähän yli kolme kuukautta keikan jälkeen ilmestynyt No Sleep At All -livetaltiointi ei sen sijaan jäänyt herra Viikatteelta väliin.

No Sleep At All ei ehkä ole Motörheadin maineikkain konserttikiekko, mutta voi herras jestas, miten paljon sitä tuli joka tapauksessa luukutettua… Melkein sanoisin, että 23/7 on aika lähellä! Nuorena piti kuitenkin nukkuakin vähän, vaikka levyn otsikko käskikin olla tekemättä niin.

– Keikan biisilista tosin vähän ihmetytti ja ihmetyttää edelleen. Parilla edellisellä(kin) studioalbumilla oli mainioita ripeitä rokkibiisejä, ja sitten livesettiin oli nostettu esimerkiksi Rock ’n’ Roll -pitkäsoiton biisi Dogs. Olisihan siellä ollut pikkuisen muutakin tarjolla.

Paikan päällä oli myös vähän myöhemmin kansainvälistä menestystä niittäneitä suomalaisia rockhenkilöitäkin – muun muassa Korpiklaanin laulajakitaristi Jonne Järvelä ja basisti Jarkko Aaltonen.

Orgasmatron oli iskenyt minua ja Jarkkoa tuhannella halolla päähän. Oltiin ihan levyn lumoissa ja pitihän hän Ahvenistolle päästä. Ja päästiinkin! Järvelä muistelee.

– Tämä Motörhead-keikka oli itse asiassa ensimmäinen kokemani todella iso konsertti, vaikka muun muassa Peer Günt olikin tullut nähtyä aikaisemmin. No, Ahveniston tunnelma oli sen mukainen – siis aivan mahtava.

Järvelän ja Aaltosen konserttikokemuksen kruunasi kitaristi Phil Campbellin nimikirjoitukset.

– Minulla oli Iron Fist -selkälippu, ja Phil vetäisi siihen puumerkkinsä. Olihan se älyttömän siistiä, hymyilee Järvelä.

Kumma kyllä, mutta maineikas walesilaiskitaristi ei muistanut tätä ”tapausta” enää kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

– Korpiklaani soitti viime kesänä Summer Breeze -festarilla Saksassa ja Phil Campbell And The Bastard Sons -bändin pukuhuone oli siinä meidän orkesterin kopin vieressä. Kysyin sitten huvikseni Phililtä, että onkohan herralla mitään mielikuvia siitä, kun hän meni sotkemaan puolitoista metriä pitkän (tai lyhyen) 14-vuotiaan suomalaisen siilitukan selkälipun heinäkuun alussa 1988… Ihme juttu, mutta sehän ei muistanut tätä juttua ollenkaan, ja minä muistan sen kuin eilisen päivän!

Viidestoista lokakuuta on muutenkin melkoisen legendaarinen metallipäivä, kun sitä katselee suomalaisesta näkökulmasta. Tasan kolmekymmentä vuotta sitten muuan Metallica saapui Helsingin jäähalliin Damaged Justice -maailmankiertueella, ja paukautti sellaisen keikan, että esimerkiksi yllekirjoittanut ei ole vieläkään toipunut siitä. Aiheesta enemmän täällä.