”Ette voi kertoa faneillemme, että maksoimme Rob Trujillolle miljoona taalaa” – Metallica halusi leikata pahamaineista dokumenttiaan

Metallica

Metallican vuonna 2004 julkaistu Some Kind of Monster -dokumentti jakoi ilmestyessään mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin. Joidenkin mielestä filmi valotti liikaakiin kulissien takaisia tapahtumia, toisten ihastellessa yhtyeen avoimuutta.

Vastaanotto oli ristiriitainen myös yhtyeen sisällä. Aluksi orkesteri olisi halunnut poistaa filmistä useampiakin kohtauksia, kuten basisti Robert Trujillolle tarjotun miljoonadiilin. Mielet kuitenkin muuttuivat elokuvan tekijäporukan kanssa käytyjen pitkällisten keskustelujen jälkeen.

Elokuvan ohjaaja Joe Berlinger palasi tuolloisiin tunnelmiin Greatest Music of All Time -podcastin haastattelussa.

”Se oli yli kolmetuntinen näytös”, Berlinger muistelee ensimmäistä kertaa, kun Metallica sai dokumentin nähtäväkseen. ”Koko sinä aikana ei kuulunut inahdustakaan – ei naurua, ei tunnustuksia, pelkkää hiljaisuutta. Se ei tuntunut hyvältä.”

Elokuvan jälkeen ”Lars [Ulrich] katsoi minua, taputti selkääni ja pyöritteli päätään”, ohjaaja jatkaa. ”James vain tuijotti minua ja käveli ulos. Manageriporras vaikutti hermostuneelta.”

Yhtye ja elokuvantekijät kokoontuivat näytöksen jälkeen Metallican päämajaan puimaan näkemäänsä.

”Istuimme pöydän ääressä tuntikaupalla”, Berlinger sanoo. ”’Ette voi kertoa faneillemme, että maksoimme Rob Trujillolle miljoona taalaa. Ette voi näyttää Larsin huutokaupanneen taidettaan. He eivät tule ymmärtämään sitä. Emme voi näyttää tuollaista. Emme voi tehdä niin.’ Koko elokuva mureni silmiemme edessä.”

Berlingerin mukaan Lars vaikutti kuitenkin ”ottavat koko jutun melko rennosti”, ja kun tuottajat olivat esittäneet omat näkemyksensä lopputuloksesta, Hetfield ja Kirk Hammett alkoivat taipua sensuroimattomuuden kannalle.

”Satuin katsomaan James Hetfieldiä juuri oikealla hetkellä, ja näin asian kirkastuvan hänen mielessään. Hän nousi ylös tuolilta ja sanoi: ’Kuulkaas, se on tuskallista katsottavaa. Mutta te teitte juuri kuten sanoittekin tekevänne. Se on rehellinen, raaka ja totuudenmukainen kuvaus siitä mitä kävimme läpi.'”, Berlinger kertoo.

Hetfield viittasi Rolling Stonesin hyllytettyyn vuoden 1972 dokumenttiin todetessaan, että ”En ole varma haluanko nähdä sitä enää uudelleen, mutta me joko kohtelemme tätä kuin Cocksucker Bluesia ja lukitsemme sen kaappiin, eikä kukaan tule näkemään sitä, tai annamme näiden kavereiden tehdä haluamansa elokuvan… Antaa heidän tehdä sellaisen filmin kuin he haluavat. Se on minulle ok.”

Lopulta Some Kind of Monster ilmestyi sellaisena, kuin tekijät olivat sen tarkoittaneet. ”Elokuvassa ei ole mitään sellaista, jota emme olisi sinne halunneet, eikä leikkaamon lattialle jäänyt mitään vain siksi, että he olisivat sitä pyytäneet”, Berlinger sanoo. ”Se on todellakin meidän elokuvamme.”

Katso haastattelu alta.