Vuonna 2003 tuhoisasta tulipalosta selvinneen Great Whiten entinen laulaja Jack Russell kertoi Music Mania -podcastissa lopettaneensa viinalla läträämisen sen jälkeen, kun se miltei vei mieheltä hengen.
– Viimeisestä ryyppyputkesta on nyt kahdeksan kuukautta. Vetelin Mai Tai’ta kaksin käsin ja putoilin baarijakkaralta. Ystäväni käskivät minun painua kotiin, joten Don Dokken, joka oli tuolloin mukana, heitti minut veneelleni. Vaimoni kiehui raivosta ja laittoi minut sänkyyn. Mutta seuraavana aamuna en herännytkään, Russell muistelee.
– Olin juonut itseni koomaan. Kun vihdoin tulin tajuihini, lääkäri totesi maksani pysähtyvän jos vielä juon alkoholia. En aio ottaa sitä riskiä, joten olen pysynyt kuivilla.
– Nyt olen jälleen hyvässä kunnossa. Olen käynyt salilla ja lenkillä. Pystyn taas tekemään asioita, joita en kuvitellut enää voivani tehdä. Olen kunnossa ja takaisin esiintymislavoilla, mikä on upeaa.
Vuoden 2003 tulipalo Rhode Islandin West Warwickissa, jossa menehtyi sata ja loukkaantui toistasataa Great Whiten keikalle tullutta ihmistä, kummittelee edelleen Russellin mielessä
– Jos olisimme tienneet mitä tulee tapahtumaan, emme tietenkään olisi nousseet lavalle. Mutta kaikista pahin tapahtui ja elän sen sen kanssa joka päivä.
– Valitettavasti syyttävä sormi osoittaa bändiä ja minua, koska olen nokkamies. Minua on kutsuttu murhaajaksi ja… En kuitenkaan suutu siitä, sillä jos se auttaa heitä käsittelemään omaa suruaan ja helpottaa, niin hyvä on. Toki se koskee, mutta jos se auttaa heitä, se on ok.