Metallican ja Lou Reedin yhteinen Lulu-albumi on jo ehtinyt kypsyä viiden vuoden ikään. Vuonna 2011 julkaistu teos loksautti leukoja heti ilmestyessään, ja viiden vuoden aikana siitä on muodostunut jonkinmoinen kestovitsi ja mittapuu levyjen huonoutta mitatessa.
Onhan se nimittäin aivan hirvittävän kauhea albumi, yksi kaikkien aikojen kuuntelukelvottomimmista rocklevyistä. Se hyvä puoli tekeleessä on, että keskivertobändi voi epäonnistuneen albumin julkaistessaan aina lohduttautua, ettei siitä sentään Lulun vertaista pannukakkua tullut.
Sikäli on ihailtavaa, että James Hetfield jaksaa edelleen puolustaa levyä. Blabbermouth uutisoi Hetfieldin sanoneen Metallican So What -fanilehden haastattelussa, ettei hän kadu albumin julkaisemista lainkaan.
”Muut eivät hyväksyneet Lulua samalla tavalla kuin me. Minä olen todella ylpeä siitä, että teimme sen. Se oli hauskaa, todellinen seikkailu. Ja monet muut bändit saattavat kuolla pois seikkailujensa vuoksi”, Hetfield sanoi.
”Me olemme sen sijaan niin vannoutuneita ja lojaaleja yhtyeellemme, että tuli eteen mitä hyvänsä, se ei meitä hetkauta. Oli se sitten Cliff Burtonin kuolema, Jasonin lähtö, Some Kind of Monster -elokuva tai muu draama, niin me pysymme yhdessä ja selviämme siitä. Niinpä Lulukin liimasi meitä yhteen vain entistä vahvemmin.”
Minnesotalaiselle St. Paul Pioneer Pressille Hetfield puolestaan kertoi, ettei pahamaineinen tuittupää Lou Reed ollut leppoisin mahdollinen yhteistyökumppani Lulua tehdessä. Tämä tulee ilmi esimerkiksi eräästä Reedin keskustelusta Lars Ulrichin kanssa.
”Lou oli melkoinen hahmo ja kuten kuka tahansa artisti, hän oli hyvin epävarma. Niinpä hänellä oli melkoinen asenne! Hän ei todellakaan epäröinyt kertoa meille, mitä mieltä hän oli asioista”, Hetfield sanoi.
”Erään kerran Lars sanoi hänelle: ’Sinun täytyy luottaa minuun tässä asiassa.’ Lou vastasi: ’Luottaa sinuun? Haista vittu, minä en luota keneenkään.’ Tiesin, että meidän täytyy kohdella häntä silkkihansikkain, mutta me ansaitsimme hänen luottamuksensa ja hän meidän. Olen edelleen äimistynyt siitä, että hän halusi työskennellä kanssamme.”