Metallica-nokkamies James Hetfield muistelee tuoreessa Classic Rock -lehdessä bändin tänä vuonna 30 vuotta täyttävää menestyslevy Black Albumia sekä sen ikonisimpia kappaleita, joihin lukeutuu herkkä balladi Nothing Else Matters, joka poikkesi siihen aikaan suuresti bändin muusta tuotannosta ja herätti jopa tekijässä itsessään ristiriitaisia tuntemuksia.
Olihan yhtyeellä edellislevyilläkin ollut slovareiksi laskettavia kappaleita kuten Fade To Black tai Welcome Home (Sanitarium), mutta Nothing Else Matters oli ensimmäinen tyylipuhdas balladi niin sovitukseltaan kuin myös sanoituksiltaan. Hetfield sanoo arastelleensa biisin kanssa eikä sitä ollut aluksi edes tarkoitettu Metallicalle.
”Mikä siinä on, etten halunnut tehdä rakkauslaulua? Helppo vastaus: se on heikkouden merkki. Tämä on Metallica, tämä on hardcorea, mitä vittua olet oikein tekemässä?” Hetfield muistelee painineensa asian kanssa.
”Mutta tein sen kappaleen itselleni. Se kertoo siitä, miten tien päällä ollessa kaipaa jotakuta joka odottaa kotona. Mutta se on kirjoitettu tavalla, johon todella moni pystyi samaistumaan ja sai siihen yhteyden. Se ei kertonut vain kahdesta ihmisestä vaan monista muista asioita, kuten esimerkiksi yhteydestä korkeampaan voimaan.”
Myös kitaristi Kirk Hammettista tuntui aluksi oudolta, kun Hetfield lopulta uskalsi esittää kappaleen bänditovereilleen.
”Muistan vain ajatelleeni, että ’Mitä, James kirjoitti rakkauslaulun tyttöystävälleen? Todella outoa’. James halusi aina antaa itsestään kuvan kaverina, joka on hyvin itsevarma ja vahva. Mutta se, että hän kirjoitti tuollaiset sanat ja näytti herkän puolensa vaati paljon munaa”, Hammett sanoo.
