Jukka Jylli muistelee Kingston Wallin kolmoslevyä: ”Petri oli umpikujassa ajatuksineen, en ole varma tajusiko hän sitä itse jo tuolloin”

12.3.2024 17:53

Kingston Wallin levytrilogian restaurointiprojekti saavuttaa päätöksensä 15. maaliskuuta, kun myös bändin viimeinen albumi III Tri-Logy tuodaan yleisön saataville uusiksi miksattuna versiona. Miksausprojektin on hoitanut kahden edellisen levyn tapaan Robert Palomäki. Basisti Jukka Jylli muistelee nyt sosiaalisessa mediassa kolmoslevyn äänityksiä ja sen jälkeisiä keikkoja.

”Robert Palomäen uudelleen miksaama KW-kolmonen laskeutuu keskuuteemme. Se on uudelleen miksauksista ihmeellisin ja siinä voi kuulla asioita, joita ei ole ennen kuullutkaan”, Jylli kirjoittaa ja jatkaa:

”Kun aikanaan menimme studioon vuonna 1994, loppukesän vaiheilla, olimme olleet enemmän tai vähemmän erossa toisistamme yli puoli vuotta. Alkuvuodesta opiskeluni Tekussa sai enemmän pontta, ja olin jo kai mielestäni siirtymässä kohti ’oikeita töitä’. Sami kaiketi jatkoi ammattimuusikkona sadoissa sessioissaan. Petri sen sijaan lähti Intiaan ja palasi Intiasta mukanaan uusi ’kela’.”

Näihin aikoihin Walli oli innostunut merkillisen Ior Bockin ajatuksista, ja tältä saadut vaikutteet piti saada purettua sanoiksi seuraavalle levylle. Jylli piti tilannetta aluksi huvittavana, rumpali Sami Kuoppamäki oli ihmeissään.

”Kesällä palasimme soittohommiin. Yhteissoitto oli kasassa heti. Puoli vuotta taukoa oli tehnyt henkisesti hyvää, mutta Petri oli muuttunut. Hänen suhtautumisensa kitaransoittoon oli muuttunut. Hän olisi todennäköisesti käyttänyt paljon enemmän koneita levyllä, jos hänelle bändi itsessään ja ajatus Kingston Wall -trilogiasta ei olisi ollut niin tärkeää”, Jylli kirjoittaa.

”Petri oli umpikujassa ajatuksineen, en ole varma tajusiko hän sitä itse jo tuolloin. Biisimateriaalia oli jonkin verran, mutta paljon vähemmän sellaista, joka olisi ollut minulle ja Samille entuudestaan tuttua, kuten oli asian tila aiemmilla levyillä. Another Piece of Cake ja Real Thing olivat edellisen vuoden keikoilta tuttuja, tosin ensin mainittu sai sanoituksensa vasta Petrin ’valaistumisen’ jälkeen. Time oli hieno Hendrix-henkinen uusi biisi, joka oli fiilikseltään aika irti muusta materiaalista.”

”Studiosessioista tuli sellaiset, että oikeastaan vain Petrillä oli jonkinlainen idea siitä, miltä lopputuloksen tulisi kuulostaa. Kimmo Kajaston osuus levyn soundissa on merkittävä. Studiossa en itse juuri biisien sanoihin kiinnittänyt huomiota, varsinkaan kun koin soittamisen aika vaativana, koska niin paljon epätietoisuutta oli siitä, mitä ja miten pitäisi missäkin kohtaa soittaa. Biisejä sovitettiin tai ne ikään kuin sovittuivat lennosta, ja se oli henkisesti paljon vaativampaa kuin esimerkiksi onnellisissa edellisen levyn sessioissa. Sweet Harmony muodostui bassonsoitollisesti kuriositeetiksi. Sen soitin Musari Stingraylla mittavamman reggae-botnen aikaansaamiseksi. Kaikki muut Kingston Wall -biisit kaikilla kolmella levyllä on soitettu The Aria Pro II SB-1000- bassolla.”

Skies Are Open -biisi ei ehtinyt levylle, mutta syksyn keikat avattiin upouudella biisillä. Vuoden 1994 keikoista on vähän ristiriitaiset fiilikset. Jonkinlainen loppu häämötti. Samin ja Petrin välit olivat toisinaan aika tulehtuneet, enkä itsekään toisinaan jaksanut nähdä kumpaakaan. Silti sekin energia purettiin keikoilla raivoisasti. Kun jälkeenpäin kuuntelee tallenteita niiltä keikoilta, ei voi sanoa muuta kuin että bändin soitto ei koskaan aiemmin ollut yhtä tiukkaa ja laadukasta. Sitten se loppui. Lopullisesti. Mutta se kävi ilmi vasta kesällä 95.”

Katso Jyllin alkuperäinen päivitys alempaa:

Lisää luettavaa