Metallica ei taida päästä koskaan pakoon kysymyksiä And Justice for Allin tuotannollisista ratkaisuista. Yhtye esitteli marraskuun alussa klassikkolevynsä remasteroidun version, ja kuinka ollakaan, mediassa on näkynyt ties kuinka monta artikkelia siitä, miten juuri orkesteriin liittyneen Jason Newstedin bassoraidat mysteerisesti katosivat levyn miksausvaiheessa. Yleisimmän näkemyksen mukaan ratkaisusta saa kiittää rumpali Lars Ulrichia, joka syystä tai toisesta piti tällaista siirtoa hyvänä ideana.
Metallica antoi hiljattain pitkän haastattelun Rolling Stonesta tutulle musiikkitoimittajalle David Frickelle, ja tietysti tässäkin jutussa palattiin Justicen bassohommien äärelle. Yhtyeestä näyttää olevan vaikea saada irti kunnon vastausta siihen, miksi tapahtui niin kuin tapahtui – ainakin Lars Ulrichin meriselitys on sangen lavea ja kysymysmerkkejä täynnä. Videohaastattelusta uutisoi tekstimuodossa Blabbermouth.
”Siinä on kysymys tasapainosta”, Ulrich sanoo. ”Siinä ei välttämättä ole kyse isosta kuvasta, vaan ennemmin siitä, miten bändi voisi toimia yhdessä ilman, että kenenkään tarvitsisi astua taaksepäin, kuin olisimme kytkettynä toisiimme. Jotta pystyimme jatkamaan eteenpäin. Näin se saatiin toimimaan.”
Tässä vaiheessa voi toki kysyä, millä logiikalla yhtye ”haki tasapainoa” asettamalla namiskat nimenomaan niin epätasapainoon kuin mahdollista, mutta niin siinä nyt kuitenkin kävi.
”On tärkeää muistaa, ettemme suunnitelleet levyä tähän muotoon. Emme istuneet alas ja miettineet, että teemmepä nyt levyn, joka valmistuttuaan kuulostaa juuri tällaiselta. En tiedä, voiko tässä yhteydessä sanoa jotain tapahtuneen ’vahingossa’, mutta kaikessa oli kysymys vaistomaisista ratkaisuista, joita tehtiin ajan mittaan. Ajattelimme, että ’tämä on meidän juttumme, kukaan ei komentele meitä, haistakaa kaikki vittu’. Niin minä muistan koko sen vuoden”, Ulrich jatkaa.
James Hetfield puolestaan kertoo Newstedin kyykyttämisestä hieman suoremmin:
”Se oli hänelle varmasti hyvin katkeransuloista aikaa – kuin unelmien täyttymys, mutta samalla hän astui saappaisiin, joita kukaan ei voinut täyttää. Se oli todella vaikeaa, sekä hänelle että meille”, Hetfield sanoo.
”Hän oli niin helppo kohde. Hänen persoonassaan oli joitain asioita… Hän oli riittävän rento, että pystyi nielemään sen kaiken. Mutta hän oli suuri fanimme, ja vihasimme sitä. Halusimme hakata fanin ulos hänestä. Halusin saada hänet soittamaan jotain erilaista, niin kuin Cliff olisi tehnyt. Hän soitti plektralla ja seurasi minun kitarastemmojani koko ajan. Joskus käännyin selin häneen, jotta hän ei pystynyt näkemään, mitä soitin. Olin, että ’soita mieluummin mitä itse haluat’.”
Kukahan kysyisi Newstediltä itseltään, miten hän kokee Justicen äänitykset kaikkien näiden vuosien jälkeen? Olisi mielenkiintoista kuulla basistin näkökantoja Metallican viimeisimpien haastattelujen jälkeen.