Soundissa 10/2013 käynnistyneessä Laulun paikka -juttusarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Sarjan kuudes osa vei lukijat Viiskulmaan, Helsingin Punavuoren ja Ullanlinnan kaupunginosien rajalle, jossa Egotripin Knipi muisteli levykauppojen kulta-aikaa ja kappaletta nimeltä Polkupyörälaulu.
Laulu: Egotrippi − Polkupyörälaulu
Albumilta: Matkustaja (2003)
Sanat ja sävellys: Knipi Stierncreutz
Koordinaatit: 60° 9’ 39”, 24° 56’ 31”
Polkupyörälaulu on Egotripin läpimurtolevyn Matkustaja (2003) toiseksi viimeinen kappale.
− Se oli alun perin mies ja kitara -tyyppinen rallatus, joka muotoutui treenikämpällä kuitenkin hyvin toisenlaiseksi. Polkupyörälaulu oli niitä biisejä, jotka tavallaan kirjoittivat itse itsensä, muistelee Egotripin kitaristi-laulaja ja biisintekijä Knipi Stierncreutz laulun tapahtumapaikalla Helsingissä.
− Sanoituksessa poljen Kulosaaren siltaa pitkin Nopsallani kohti Viiskulman levykauppoja. Siellä tuli hengattua paljon muutenkin. Mietimme vakavasti, olisiko sanoituksen levykauppa pitänyt vaihtaa viina- tai kaljakaupaksi, jotta siitä tulisi kansanomaisempi, mutta se tuntui väkisin väännetyltä. Ja koska levyfriikkejähän tässä ollaan, emme tehneet niin, vaan siitä tuli ylistyslaulu kaltaisillemme hörhöille.
”Joskus voi käydä niin, ettei pois Viiskulmasta löydä millään ja pennit hupenee taskun pohjalta kassakoneeseen”
Knipi kirjoitti laulun vuosien 1999−2000 tienoilla, jolloin tapahtumapaikalla Viiskulmassa, Punavuoren ja Ullanlinnan kaupunginosien rajalla, oli vielä useita levykauppoja. Tänä päivänä tilanne on toinen.
− Eipä niitä levykauppoja siellä pahemmin enää ole. Digelius Music on vielä paikallaan ja tuossa lähellä on toinen (Levykauppa Eronen). Siihen aikaan Viiskulmassa saattoi viettää päiviä ihan vaan pläräillen levyjä.
Polkupyörälaulu ei kuitenkaan ole muistelukappale, kuten vaikkapa Asunto 35 -biisi.
− Se sijoittuu silloiseen nykyhetkeen. Olin pitkään halunnut tehdä biisin, jossa olisi mukana jokin osa Helsingistä, mutta vasta Polkupyörälaulussa pystyin tekemään sen niin, ettei se tuntunut kornilta.
Kappale julkaistiin singlenä vuonna 2001, pari vuotta ennen Matkustajan julkaisua.
− Olimme Helsinki–Hollolan (2000) jälkeen hyvissä fiiliksissä. Meillä oli muutama biisi valmiina ja Hynninen (Kari, silloisen Zen Garden -levy-yhtiön pomo) halusi, että pistetään single pihalle, kävi miten kävi. Se sai jonkin verran radiosoittoakin YleX-kanavalla. Sitten onnistuimme ajamaan itsemme friikkailutilaan, jossa emme saaneet hommia eteenpäin ollenkaan ja se homma jäi, Knipi toteaa.
− Kun lopulta saimme lukot auki, mietimme, että pitäisikö Polkupyörälaulu ottaa mukaan Matkustajalle. Levy oli niin all over the place -tyylinen, että kyllä sitä nyt yksi New Orleans -tyyppinen biisi mukaan mahtui. Se istui hemmetin hyvin albumille, muutaman melankolisemman kappaleen väliin. Syntyi hienoa kontrastia.
Biisin New Orleans -henkinen sovitus oli tuottaja Lasse Kurjen idea.
− Niko Kokko teki torvisovitukset ja tuli kavereidensa Timo Lassyn ja Mikko Karjalaisen kanssa soittamaan ne nauhalle, kertoo Knipi.
”Ja vaikka siltaa pitkin aina polkeekin, vastatuuleen, minne sitten meneekin, niin tuskin koskaan kestää puolta tuntii kauempaa, kun itsensä löytää pohtimasta”
Keikkatilanteessa Polkupyörälaulu huipentuu loppusoiton yhteislauluun.
− Sitä ei ole varmaan kertaakaan soitettu samalla tavalla eri keikoilla. Kitara ja basso soittavat aina vähän sinnepäin, rummut ja laulut saattavat taas mennä aivan miten sattuu. Se on sellainen hetki, jolloin pääsee heittäytymään musan vietäväksi.
Knipi ei tekisi tänään Polkupyörälaulussa mitään toisin.
− Jos biisin päivittäisi nykypäivään, pitäisi laulaa varmaankin himassa istumisesta ja streamaamisesta. Polkupyörälaulu on itselleni todella tärkeä laulu. Ei kaiken tarvitse olla aina niin vakavaa.
Egotrippi vietti viime vuonna 20-vuotisjuhlavuotta. Bändi vaihtoi juhlakiertueen päätteeksi rumpalia. Sampo Haapaniemi jätti yhtyeen ja tilalle astui Risto Niinikoski.
− Uutta materiaalia on syntynyt jo jonkin verran. Tavoitteena on, että ensi syksynä pystymme sanomaan, tuleeko uusi levy tämän vai ensi vuoden puolella. Sen isompia deadlineja ei ole asetettu, Knipi sanoo.
Teksti ja kuva: Visa Högmander
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 3/2014