Soundissa 10/2013 käynnistyneessä Laulun paikka -juttusarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Sarjan neljännessä osassa viime viikolla Teosto-palkinnon saanut Risto-yhtyeen Risto Ylihärsilä kertoi Tampere-talon takana kappaleesta Muistatko, kun tanssittiin.
Laulu: Risto − Muistatko, kun tanssittiin
Albumilta: Aurinko aurinko plaa plaa plaa (2006)
Sanat ja sävellys: Risto Ylihärsilä
Koordinaatit: 61° 29’ 47”, 23° 46’ 56”
Lähes kahdeksan vuotta sitten Risto-yhtye julkaisi toisen levynsä Aurinko aurinko plaa plaa plaa. Albumin seitsemäs raita Muistatko, kun tanssittiin vie kuulijan Tampere-talon takana sijaitsevaan tyhjän suihkulähteeseen. Tai siis paikkaan, jossa suihkulähde joskus sijaitsi. Suihkulähde-sana sopi lauluun paremmin kuin jokin pidempi sana.
− Tuosta se biisi lähtee liikkeelle. Ennen siinä oli suihkulähde ja muistaakseni jotkin portaiden tapaiset, yhtyeen keulahahmo Risto Ylihärsilä kertoo Tampere-talon kahvilassa osoittaen ikkunan läpi suihkulähteen paikkaa, josta sanat kertovat.
− No, paikkaa on ainakin hieman korotettu. En mielelläni avaa tarinaa, biisi saattaa mennä pilalle, jos siitä kertoo liikaa. Asuin muinoin tässä lähellä ja vietin aikaa Sorsapuistossa.
Ylihärsilän mukaan sanoitus alkoi syntyä kappaleen viimeisistä lauseista, näystä, jossa aurinko paistaa verhojen välistä seinälle surullisesti.
”Muistatko, kun tanssittiin yö Tampere-talon takana tyhjässä suihkulähteessä / ja heitit huumehoureissasi kaikki vaatteet pitkin maata?”
Muistatko, kun tanssittiin oli aluksi bossanova-henkinen kappale.
− Biisiä oli aluksi kiva tehdä, mutta sitten se unohtui joksikin aikaa. Emme löytäneet siihen sopivaa rytmiikkaa. Aurinko aurinko plaa plaa plaa -sessioissa meillä oli valmiina monien kappaleiden pohjia ja lopulta muistimme taas kyseisen kappaleen.
Sovitus kääntyi lopulta mid-tempo-motown-balladiksi.
− Kappaleen synasoolon oli alun perin tarkoitus olla vain ensimmäinen soitin 6−8 raitaa käsittävästä syntetisoidusta brassisektiosta. Leinosen Ville (Riston silloinen rumpali) tuli juuri tupakalta, kun olimme saaneet soolon nauhalle, kuuli sen, ja sai lopulta ylipuhuttua jättämään sen juuri sellaiseksi. Muita soittimia ei enää äänitetty. Se oli hyvä ratkaisu. Eipä levyllä kauhean täyteen ammuttuja biisejä muutenkaan ole, mutta Muistatko, kun tanssittiin on hyvä juuri noin. Ei siihen mitään mahtipontisuuksia olisi kaivattu.
Kappale kuuluu Riston keikkaohjelmistoon.
− Lou Reedin kuoleman jälkeen olemme soittaneet biisiä muutamilla keikoilla. Reed oli minulle tärkeä artisti. En ole pitänyt keikoilla muistopuheita, mutta biisi, jossa henkilöä käsitellään viisi sekuntia, on ajanut saman asian.
”Muistatko, mitenkä se sano se Lou Reed siinä yhessä laulussa / kun väitit, ett’ oot ihan ku se laulun nainen? / Kovana todistelin, ettet oo yhtään sellainen”
Riston neljäs levy II julkaistiin marraskuun lopussa. Miten Ylihärsilä on kehittynyt muusikkona Aurinko aurinko plaa plaa plaa -ajoista?
− En nykyään stressaa hirveästi ennen keikkaa. Aikaisemmin mietimme enemmän, miten keikka etenee, miten mitkäkin biisit soitetaan ja niin edelleen. Yleensä se meni sitten paljon rajummin. Viimeiset kaksi tai kolme vuotta meillä on ollut tapana sovittaa kappaleita uusiksi keikan aikana. Biiseille on tietty luuranko, johon voi turvautua, jos ei lavalla keksi mitään soitettavaa. Settilista on olemassa, mutta lavalla sitten katsotaan, mitä tapahtuu. Siitä ei skitsoa ja se on nautinnollista.
− En tiedä, olenko yhtään parempi soittaja. Lähinnä sitä on hidastunut. Kun kuuntelee vanhoja äänityksiä, joissa soitan rumpuja, sitä ihmettelee, että miten nyt noin nopeasti soitan. Vaikken ikinä ole nopea ollutkaan.
Laulunkirjoittajana Ylihärsilä ei koe kehittyneensä lainkaan.
− Ennen ajattelin musiikkia koko ajan. Nyt on perhettä ja kaikkea muuta hommaa niin paljon, ettei ehdi ajatella sitä niin paljon. Nykyään pystyy keskittymään paremmin. Sitä pääsee nopeammin yli siitä vaiheesta, jossa ennen iski päälle kauhea itsekritiikki. Kun huomaa, että on leikkimässä älykkäämpää kuin onkaan, siitä pystyy palaamaan alkuun nopeammin kuin ennen.
Teksti ja kuva: Visa Högmander
Julkaistu alun perin Soundissa 1/2014