Ennen Dave Mustainea ja Kirk Hammettia oli Lloyd Grant – mies, joka soitti Metallican ensimmäisellä levytyksellä.
Grant muisteli aikojaan tulevan thrash metal -jättiläisen matkassa Metal Hammerille. Pitkälti Metallica-dynamo Lars Ulrichin ympärillä pyörinyt juttutuokio on äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa kaikille ison M:n historiasta kiinnostuneille.
”Lars oli jo melko mielenkiintoinen kaveri hänet ensimmäistä kertaa tavatessani”, Grant muistelee ensivaikutelmia tartuttuaan Ulrichin jammailutarjoukseen. ”Hän tiesi tarkalleen mitä oli tekemässä, vaikka asuikin vielä tuossa vaiheessa vanhempiensa luona. Yritin vain päästä hyvään bändiin, erityisesti sellaiseen, joka esiintyisi ympäri kaupunkia.”
Grant soitti vuoden 1982 Metal Massacre -kokoelmalle päätyneellä ”Hit The Lights” -kappaleella.
”Larsissa ei ollut kunnollista rumpusettiä ensimmäistä kertaa tavatessamme”, Grant sanoo. ”Hän soitti itsetehdyllä setillä kunnollista Tanskasta tai jostain odotellessaan, joten hänen kanssaan soittaminen oli aluksi melko hassua, vaikkakin hän kuulosti aika hyvältä. Menin paikalle ja yleensä istuskelimme kuuntelemassa levyjä ennen soittohommiin käymistä. Hän teki kopioita kaikista jutuista joita pidin. Kävimme vähän materiaalia läpi, ja seuraavalla kerralla yritimme soittaa kuulemiamme biisejä.”
”Lars käytti aikaa valmistellessaan musiikin tekemisen aloittelua ennen kuin Metallicasta tuli edes bändi. Hän kävi levykaupassa muutaman kerran viikossa tarkastamassa mitä Euroopasta oli tulossa, ja kuunteli ja opiskeli niitä. Jopa silloin kun hän meni lomamatkalle Eurooppaan, hän kävi katsomassa bändejä – en voinut uskoa sitä, hän kävi katsomassa bändejä joita kuuntelimme yhdessä.”
Missä vaiheessa Metallica alkoi sitten muovautua oikeaksi yhtyeeksi?
”En itse asiassa ole ihan varma – Metallica tavallaan muodostui siinä sivussa kun Lars ja minä soitimme yhdessä, enkä oikein ollut tekemisissä muiden jätkien kanssa”, Grant kertoo. ”Jammailimme Larsin kämpillä, mutta hän etsi edelleen tyyppejä joiden kanssa soittaa, joten kun en ollut paikalla hän etsi muita soittokavereita.”
”Hän tapasi paljon ihmisiä ja soitti heidän kanssaan joko treenikämpällä tai kämpillään, mutta se eteni pisteeseen jossa emme ainoastaan jammailleet vaan yritimme aktiivisesti tehdä biisejä. Sitä ei tapahtunut usein – ehkä kerran viikossa – mutta muistan hänen tuoneen treeneihin kerran yhden tyypin, se oli James Hetfield. Heillä oli nauha jolla oli varhainen Hit the Lightsin instrumentaaliversio, mutta siinä vaiheessa bändillä ei ollut vielä nimeä.”
Entä missä vaiheessa soittopuuhat Larsin ja kumppaneiden kanssa jäivät historiaan?
”Luulen että lakkasimme jammailemasta niihin aikoihin kun hän alkoi soittaa säännöllisesti Jamesin ja Ron McGovneyn kanssa”, Grant muistelee. ”Emme enää soitelleet siinä vaiheessa kun hän sai koko bändin kasaan, mutta muistan hänen pyytäneen minua soittamaan kanssaan kun kasassa oli vain Lars, James ja Ron.”
”Menin paikalle ja vedimme setin läpi pari kertaa, mikä oli todella mahtavaa. Sen jälkeen sain uuden puhelun, tällä kertaa minua pyydettiin tulemaan nauhoittamaan Hit the Lightsia. Sille tarvittiin soolo sillä he yrittivät saada biisin Metal Massacre -kokoelmalle. He kirjaimellisesti napsauttivat nauhurin päälle ja soitin soolon siltä istumalta – jos olisin tiennyt kuinka paljon kiinnostusta se tulisi herättämään, olisin käyttänyt siihen huomattavasti enemmän aikaa!”