Anssi Kela on sosiaalisessa mediassa aktiivinen hahmo, joka julkaisee niin kevyttä ja humoristista sisältöä kuin myös pitkiä ja syvällisiäkin kirjoituksia. Viime päivinä Kela on esimerkiksi pohtinut, millainen hän on artistina. Pohdiskelu sai alkunsa Kelan saamasta palautteesta.
”Olen urani aikana törmännyt monia kertoja kommentteihin, joissa ensin arvioidaan positiivisesti kykyjäni muusikkona, ja sitten harmitellaan, kun joudun elääkseni tekemään paskaa musaa, vaikka osaamista olisi selvästi parempaankin. Saatetaan myös heittää epäily epämääräisestä tahosta, joka pakottaa artistin julkaisemaan laskelmoitua roskaa”, Kela aloittaa.
”Tämä on minusta kumma ajatus, sillä koen nimenomaan olleeni artistina onnekas, kun olen aina saanut tehdä ja julkaista juuri sellaista musiikkia kuin itse haluan. Ei sitä ole saneltu tai ohjailtu. Olen ollut uskollinen sille äänelle, minkä päässäni kuulen.”
Lue myös: ”En ole koskaan tavoitellut julkisuutta tai haaveillut siitä” – haastattelussa Anssi Kela
Kela myös pohtii olevansa jonkinlainen auteur, koska pääsääntöisesti säveltää ja sanoittaa kappaleensa sekä myös soittaa, äänittää ja tuottaa kappaleensa yksin/itse. Auteur-tyypit mielletään kuitenkin usein omapäisiksi ja vastavirtaan uiviksi taiteilijoiksi, jollainen Kela ei koe olevansa.
”Toteutan kyllä omaa visiotani tinkimättömästi, mutta minulla ei ole ollut tarvetta vetää suuren taiteilijan baskeria päähäni”, Kela kirjoittaa.
”Pidän helposti lähestyttävistä, tarttuvista biiseistä. Jos pitää valita viihteen tai taiteen välillä, niin mieluummin viihde. Minua ei kiinnosta olla musiikillinen uudistaja, joka haastaa kuulijansa. Tai kipupisteisiin tökkivä hätkähdyttäjä. Tai virtuoosimainen soittaja. Tai suuri runoilija. En pidä korkeista paikoista, joten ei ole hinkua kansakunnan kaapin päälle.”
”Missioni on tehdä tavallista musaa. Yksinkertaisia lauluja, jotka tyhmempikin tajuaa. En siksi, että sellaisilla menestyy, vaan siksi, että toteutan silloin itseäni tekemällä juuri sellaista musiikkia, jota rakastan. On onnekas sattuma, kun moni muukin on tykännyt.”
Lue myös: Tarjolla reilu annos kitaraerotiikkaa – Anssi Kela ja Mikko Kosonen esittelevät jälleen soittimiaan
Myöhemmin Kela teki uuden julkaisun täsmentääkseen, että kun hän sanoo tekevänsä ”yksinkertaisia lauluja, jotka tyhmempikin tajuaa”, hän on itse se pölkkypää, ei suinkaan kuulijansa.
”Olisi superkyynistä laskea rima tarkoituksella alas, ja suhtautua yleisöönsä juntteina, joille täytyy tuottaa mahdollisimman luiskaotsaista tavaraa. Sellainen poistaisi tekemisestä kaiken ilon. Jos taustalla ei ole intoa ja paloa, niin silloin kannattaa ehkä tehdä jotain muuta kuin musiikkia”, Kela tarkentaa.
”Kun kirjoitin haluavani tehdä helposti lähestyttävää, yksinkertaista musiikkia, niin en tarkoittanut sitä niin, etten arvostaisi omaa työtäni. Päinvastoin. Olen siitä ylpeä. Jokaisesta albumistani, niiden jokaisesta biisistä. Olen itse oman musiikkini suurin fani. Tätä taustaa vasten arvostan myös suuresti kuulijoitani. Heille tekemäni työ merkitsee jotain, näkemäni vaiva on ollut tarpeellista. Sen oivaltaminen tuntuu hyvältä.”