”Minulla ei ole ystäviä”, sanoo Gene Simmons ja saa rocktähden elämän kuulostamaan aika ontolta

Sami Lommi

Gene Simmons on mies, jolla on maine. Simmons on maalannut itsestään kuvan aika jyrkkänä bisnesmiehenä, joka kulkee elämässä eteenpäin voittopuolisesti maallisen vaurauden perässä. Asiat ratkaistaan sen mukaan, miten niistä on tarjolla voittoa, olivat kysymyksessä sitten bändihommat tai ihmissuhteet. Samalla Simmons on esittäytynyt miehenä, joka ei epäröi puhua suutaan puhtaaksi: koirat haukkuu, mutta Simmonsin karavaani kulkee, lienee Kiss-basistin elämänohje.

Tämä kaikki näyttää tuoneen Simmonsille paljon menestystä ja mammonaa, mutta vain vähän läheisiä ihmissuhteita. Tuoreessa Goldmine-lehden haastattelussa Simmons toteaa ykskantaan, ettei hänellä ole ystäviä – eikä hän tarvitsekaan sellaisia.

”Paul Stanleytä lukuun ottamatta, ja mekin olemme yhdessä vain kun teemme bändihommia…” Simmons aloittaa.

”Kuinka sanoisin tämän kuulostamatta epäinhimilliseltä? Minulla ei ole ystäviä. Siis jos ystävillä tarkoitetaan sellaista, että ’jaaha, enpä tiedä mitä tekisin tänään, haluaisitko tulla käymään’ -juttua. Olen kiinnostuneempi siitä, mitä itse haluan tehdä, enkä halua teeskennellä, että olisin kiinnostunut siitä, mitä sinä haluat tehdä. Koska en ole.”

Tällaisen kommentin lukemisen jälkeen voi vain miettiä, että toivottavasti Simmons on onnellinen valintojensa ansiosta (tai niistä huolimatta). Se ei tietenkään käy tästä ilmi, miten esimerkiksi miehen perhe sopii kuvioon. Tuleeko jollekulle muullekin Charles Dickensin Saiturin joulu tästä kaikesta mieleen?