Paul Stanley muisteli Kissin alkuaikoja ja levy-yhtiöpomon epätavallista pyyntöä – ”Teille on mahdotonta saada keikkoja…”

"Meidän touhumme oli siihen aikaan niin uutta ja erilaista", Kiss-nokkamies muistelee.
19.1.2023 18:54

Paul Stanley muisteli tuoreessa Yahoon haastattelussa Kiss-yhtyeen alkuaikoja ja sitä, millaisia haasteita maskit naamalla esiintynyt ja jo varhaisina aikoina tulta ja verta lavalla syössyt bändi kohtasi. Esimerkiksi yhtyeen lopulta siipiensä alle ottaneen Casablanca Recordsin pomo Neil Bogart oli aluksi bändin maskeja vastaan ja halusi päästä niistä eroon, mutta bändi piti päänsä.

”Neil kuuli meitä ennen kuin näki meidät. Hän kuuli demon, jolla oli muistaakseni Strutter, Deuce, Watching You ja She, ja halusi tehdä kanssamme diilin. Kun hän sitten näki meidät hän oli, että ’Hetkinen, hetkinen…’ Sanoimme hänelle, että tällaisia me olemme, ota tai jätä. Asiat tehdään joko meidän tavalla tai ei ollenkaan”, Stanley muistelee.

Ja toisin kuin voisi kuvitella, maskit ja teatraalinen lavameininki tekivät myös keikkailusta haastavaa. Kiss viihdytti kyllä yleisöä, mutta keikkakumppanit ja bändit, joita Kiss lämmitteli, joutuivat vaikeaan tilanteeseen.

”Oli paljon bändejä, jotka nähdessään meidät ensimmäistä kertaa alkoivat naureskella. He eivät enää naureskelleet, kun olimme soittaneet”, Stanley toteaa.

”Meidän touhumme oli siihen aikaan niin uutta ja erilaista, että saatoimme tehdä asioita, joita ei tänä päivänä enää voi, koska pääesiintyjä ei anna siihen lupaa. Joskus illan pääakti saattoi soitti niin, että iso Kiss-logo roikkui heidän takanaan. Me vain nostimme sen sinne, mutta emme koskaan ottaneet sitä pois. Eikä kenellekään tullut mieleen, että ’Okei, käyttääkö bändi pyroja? Pitääkö heidän allekirjoittaa tämä ja tämä ja tämä?’ Se oli tutkimatonta seutua, joten me käytännössä teimme ihan mitä halusimme.”

Niinpä yhtye sai Stanleyn mukaan nopeasti maineen, joka hankaloittisuuresti  keikkojen saamista, koska muut bändit eivät halunneet nousta lavalle kunnon show’n tarjonneen Kissin jälkeen. Tämän vuoksi Neil Bogart esitti bändille epätavallisen toiveen.

”Bogart kutsui meidät toimistoonsa ja – auta armias – sanoi meille: ’Teille on mahdotonta saada keikkoja. Voisitteko kenties soittaa, tiedättehän, huonommin? Voisitteko olla soittamatta sillä tavalla kuin soitatte?’ Vilkaisimme toisiamme – se oli niin outoa. ’Siis, haluatko, että me olemme surkeita?'” Stanley nauraa.

Yhtye ei tietenkään suostunut tähänkään Bogartin pyyntöön vaan jatkoi sitkeästi omalla tyylillään. Lopulta vaivannäkö palkittiin, kun Alive!-livealbumista tuli hitti ja bändi nousi lopullisesti pääesiintyjäluokkaan.

”Se levy oli meille pelastusrengas, koska siinä vaiheessa meidän oli oikeasti mahdotonta löytää bändejä, jotka olisivat antaneet meidän toimia heille lämmittelijänä.”

Lisää luettavaa