Runditentti, osa 5 – Modernistien matkassa

Helsinkiläinen Modernistit julkaisi kuluvan vuoden keväänä mainion kakkoslevynsä Historia oli eilen (lue Soundin arvio levystä täällä). Runditentti-sarjan viidennessä osassa kolme neljäsosaa yhtyeestä, eli humoristiset laulaja-kitaristi Chris Karvinen, kitaristi J-P Cavonius ja rumpali Roni Suhonen avartavat Tikkurila Festivalin tuoksinassa käsityksiämme suomalaisen kiertue-elon monimuotoisuudesta.

Modernistit voi olla monelle Soundin lukijallekin vielä uusi tuttavuus, kauanko bändinne on ollut kasassa?

Chris: ”Me tehtiin eka levy Jepen (J-P) kanssa studiossa käytännössä kahdestaan. Livebändi kasattiin sitten keväällä 2012, haluttiin julkaista Sanotaan tää on nykyaikaa -levy täydessä kiertuevalmiudessa. Mulla on itse asiassa kuvakin meidän ekasta tapaamisesta Café Mascotista.”

Roni: ”Ekat treenit oli kesäkuussa 2012.”

Chris: ”Muutama keikka oli jo sovittuna, joten ei ollut aikaa jäädä jumittelemaan.”

Kerroitte ennen haastattelua pakkaavanne tavarat pakuun. Kertokaa keikkamobiilistanne.

Chris: ”Sen nimi on Modzilla ja se on tällä hetkellä edustuksesta uupuvan basistin (Ronnie Ilander) ja sen faijan auto. Siinä on kaksi paikkaa edessä ja lisäksi sohva neljälle. Luotettava työjuhta.”

Kuka ajaa?

Chris: ”Jeppe ajaa öisin ja muut päivisin.”

J-P: ”Mä en hirveesti bailaa sillä tavalla että joisin alkoholia. Luultavasti siitä syystä nää yöajot on langenneet mulle.”

Entäpä muiden versiot?

Chris: ”Meidän linja alkoholin suhteen on aika häilyvä. Tällä tarkoitan nyt sitä, että pitää digata soittamisesta niin paljon, ettei tarvitse alkoholia.”

Roni: ”Nuorempanahan oli siistiä, että pystyi sanomaan, että meillä on kaks koria kaljaa ja jallupullo tuolla. On ne siellä monesti vieläkin, mutta ei se muuta mihinkään sitä pääpointtia, että soittamaan on tultu.”

Chris: ”Keikan jälkeen jokainen tekee omat päätöksensä jatkosta. Ei me mitään megabailaajia olla, digataan pyöriä yleisön joukossa ja jauhaa paskaa.”

Mitäpä kaikkea mukavaa raiderista löytyy?

Chris: ”Se on jonkunlainen. Mä en muuten tiedä tarkalleen mitä se sisältää, mutta siellä on mainintana yksi pullo tiukkaa.”

Roni: ”Se on aina sitä jallua.”

Chris: ”Se jää meiltä aina juomatta ja ollaan kelattu, että miksi se on siellä. Ollaan tultu siihen tulokseen, että se on siellä meidän keikkamyyjän varalta, ihan vaan jos se sattuisi tulemaan paikalle. Mutta tosissaan, mä luulen, että meillä on vaan copy-pastettuna jonkun muun bändin raideri.”

J-P: ”Tosin, kun on ollut yhteiskeikkoja muiden bändien kanssa, niin se pullo on aika hyvää valuuttaa usein siinä kello neljän ja viiden välillä aamulla.”

Chris: ”Terveiset Varvaralle!”

Olette helsinkiläinen bändi. Miten korkealle Suomeen olette kavunneet keikalle?

Roni: ”Oulussa ollaan oltu parikin kertaa.”

Onko teillä erityistä pysähdyspolitiikkaa kun puksuttelette Modzillalla menemään?

Chris: ”Kerran kun oltiin ajelemassa takaisin joltain keikalta, oli tarkoitus pitää pikapysähdys. Roni sitten tilasi Hesestä Minikana-aterian, jossa kesti sen verran pitkä ikuisuus, että alettiin jo olla huolissamme.”

J-P: ”Meillä oli silloin tosi tiukka aikataulu. Mutta Roni ei ollut syönyt aamupalaa niin kuin me muut. Kun se oli lopulta saanut sen minikanansa, niin se tuli takaisin kehuen, miten mukava henkilökunta oli ollut. Oli kuulemma jäänyt vähän turisemaan.”

Chris: ”Pari on tällaisia sekoilupysähdyksiä ollut. Nykyään mennään pidemmätkin reissut yhden kompaktin pysähdyksen taktiikalla.”

Roni: ”Aina ollaan oltu ajoissa paikalla.”

Löytyykö Modernisteilta muita traditioita tien päällä olemiseen liittyen?

Roni: ”Näihin pysähdyksiin liittyy semmoinen, että eri paikkakunnilta ollaan aina lähetetty postikortti meidän keikkamyyjälle. Mitä hysteerisempi, psykedeelisempi tai oudompi kortti, sen parempi. Viimeksi lähti Tauski-kortti nimmarilla.”

J-P: ”Sitä ennen oli sellainen 3D-lohi.”

Roni: ”Se oli itse asiassa taimen.”

Chris: ”Sitä kun käänteli, niin se hologrammikala liikkui psykedeelisesti.”

Roni: ”Vähän väsyneessä tilassa tuokin lienee kovaa valuuttaa.”

J-P: ”Tällaisilla pienillä asioilla pidetään keikkamyyjä tyytyväisenä.”

Chris: ”Mä kun viimeksi kävin keikkamyyjän toimistolla, niin siellä ne oli meidän kortit nätisti esillä.”

Miten Modernistit muonitsee itsensä ennen keikkaa?

Roni: ”MakaRonnie-laatikko on lemppari. Vääksystä löytyi soijarouheella + normiversiona. Ei meillä ole semmoista tarkkaa linjaa, että vedettäisiin vaan kasvista tai 3D-postikortin taimenta. Aika kaikkiruokaisia ollaan.”

Chris: ”Mä mielelläni en syö ihan ähkyyn ennen keikkaa. Mutta useinhan ruokailut on vähän miten on. Hyvin muistan keikkapaikat, joissa on ollut hyvä safka. Ne jää mieleen paljon paremmin kuin se, onko ollut minkä merkkistä kaljaa tai viiniä. Esimerkiksi Joensuun Kerubissa on ollut aika ylivoimainen ruokapuoli.”

Palataanpa Oulun korkeudelle. Oletteko havainneet Modernistien yleisön profiilissa eriävyyksiä eri keikkapaikkakuntien välillä?

Chris: ”Me ollaan sen verran tuore bändi, että on aika pitkälle sattumaa, minkälainen porukka on paikalla.”

Roni: ”Oululaisista naisista mulle sanottiin ennen kuin oltiin vielä siellä soitettukaan, että ’kyllähän sä tiedät minkälaisia naisia täällä on’. Olin että no millaisia, kunnes valkeni, että niillä tosiaan oli soittajiin selvästi intiimimpi ja läheisempi suhtautuminen, kuin mitä olin osannut odottaa. Ei vielä päällekäyvää kuitenkaan. Hyvä fiilis on Oulusta jäänyt.”

J-P: ”Tuoreena bändinä huomaa sen, että välillä keikoilla on jengiä, joka diggaa siitä musasta tosi paljon. Välillä siellä on jengiä, joka diggaa vetää bisseä. Iso työvoitto on, kun saa tehtyä tästä bisseporukasta faneja. Se merkkaa itselle paljon. Musafanina arvostan myös palautetta ja ihmisiä, joilla on selkärankaa sanoa suoraan asioita. Päätän sitten mihin reagoin. Meidän bändi myös jossain määrin rikkoo ikäjakaumia, keikoilla käy sekä nuorta että vanhempaa porukkaa.”

Onko Modernistit levy- vai livebändi?

Roni: ”Molempia. Mitä enemmän ehditään tässä keikkaa vääntämään, niin todennäköisesti vielä enemmän livebändi. Huippufiiliksethän saa siitä, kun pääsee lavalle soittamaan biisejä, joista itse tykkää, näitä maestron väsäämiä upeita biisejä.”

Mitä sanoo maestro?

Chris: ”Eri ihmiset varmaan diggaa meitäkin eri syistä. Osa enemmän levyltä ja toiset sitten livenä. Kaikkia ei kiinnosta tulla keikkapaikoille heilumaan muovituopit kädessä, eikä se ole sen enempää oikein kuin väärinkään. Mä näen asian niin, että me ollaan bändi, jolla on hyviä biisejä. On hienoa jos niistä tykätään, ei ole väliä missä olosuhteissa. Juuri tuon Jepen mainitseman palautteen pohjalta on myös joskus tullut tehtyä muutoksiakin asioihin.”

Roni: ”Meillähän ei livenä myöskään ole härpättimiä ja särpättimiä, korvamonitoreita tai muita. Aika puhtaan rehellisellä rokkimeiningillä vedetään siis.”

Chris: ”Toim. huom.: kohta on.”

Vielä haluamme kuulla lavalle astumiseen liittyvistä riiteistä. Millaisia sellaisia Modernisteilta löytyy?

Chris: ”Me koitetaan etsiä, missä meidän soittajat on, ja saamaan ne sitten ajoissa tonne lavalle. Kyllä mä pikkaisen käyn joo ääntäni avaamassa. Sitten kun ottaa skeban käteen niin iskee se fiilis, että on taas siistiä soittaa rokkia.”

J-P: ”Meillä on hieno taustalakana jossa on tuo uuden levyn kansikuva. Mutta ei me olla niin tarkkoja kledjujen tai muiden kikkojen suhteen. Musta tuntuu aika hyvältä, ettei meidän tarvitse turvautua mihinkään voodoohon. Kaikki on hyvin niin kauan kun kukaan meistä ei heilu Crocseissa ja Addu-verkkareissa.”

Roni: ”Kaikkien rumpaleiden kanssa haluaisin jakaa asian, jota itse mietin usein. Elikkä ’keikkakääkki’. Kun olet menossa hikoilemaan tuonne lavalle 30 asteen lämpötilassa, suosittelen jännityksen purkuun bajamajassa käyntiä juuri ennen. Suosittelen tosin myös omaa rumpupenkkiä sillä muuten saattavat olla vanhat jarrutusjäljet tuoksuineen vastassa.”

Huolimatta kutkutuksesta lopettaa haastattelu juuri tähän, ottaisin vielä talteen Modernistien vinkit aloitteleville bändeille keikkailuun liittyen.

J-P: ”Kunnioittakaa toisianne. Keikoilla on aina henkilökuntaa, yleisöä ja usein myös muita bändejä. Perus kohteliaisuudella pääsee tosi pitkälle. Mitä riitteihin tulee, niin mun näkökulmasta ne näyttävät vähän koomisilta, mutta tehkää te vaan.”

Chris: ”Rakastakaa sitä, mitä duunaatte. Joillain bändiaika voi olla koko elämä, joillain huomattavasti lyhyempi aika. Soittoajoista riiteleminen ei kannata. On parempi keskittyä nauttimaan täysin siemauksin ja muistaa, että aitous tulee läpi.”

Roni: ”Käyttäkää omaa rumpujakkaraa!”


Teksti: Eero Tarmo

Kuvat: Jukka Huikari