Sex Pistols -muusikot muistelevat klassikkoalbumiaan – ”En ikimaailmassa ajatellut, että me puhuisimme siitä vielä 40 vuoden jälkeenkin”

Punk rockin kivijalka Never Mind The Bollocks, Here's The Sex Pistols teki lähtemättömän vaikutuksen ilmestyessään 1977.

Sex Pistols vuonna 1977.

Sex Pistols -yhtyeen debyyttipitkäsoiton julkaisusta on kulunut 40 vuotta. Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols toimi punk rockin airueena ja mullisti musiikkipiirejä samaan tapaan kuin Rolling Stones ja Beatles olivat tehneet 60-luvulla. Kitaristi Steve Jones toteaa Yahoo Musicin haastattelussa levyn merkityksen ja ainutlaatuisuuden korostuvan sen vuoksi, että se jäi yhtyeen ainoaksi studioalbumiksi.

”Yleensä tällaiset bändit – Doors, Beatles, Stones, Clash – julkaisevat ainakin neljä, viisi, kuusi levyä. Me teimme ainoastaan yhden, mikä on aika väkevä testamentti. Luultavasti seuraava levymme olisi ollut todella surkea. Kyllä sitä joskus miettii, olisiko meistä ollut siihen. Olisiko meistä tullut kuin U2? En usko. Oli ihan hyvä, että homma päättyi siihen”, Jones pohtii.

”Kun kuulin God Save The Queenin ensimmäistä kertaa valmiina, tiesin sen olevan hyvä. Mutta en ikimaailmassa ajatellut, että me puhuisimme siitä vielä 40 vuoden jälkeenkin. Tuskin kukaan ajattelee jotain kuunnellessaan, että tämä on mestariteos, jota avaruusmiehetkin tulevat kuuntelemaan. Tai ainakaan minä en ajatellut silloin parikymppisenä, me vain pidimme hauskaa.”

Yahoo Music haastatteli myös rumpali Paul Cookia, joka sanoo albumin olevan sekä upea lahja että myös taakka harteilla.

”Olen totta kai ylpeä musiikista ja siitä, mitä saimme bändinä aikaan, mutta ei minua hirveästi innosta puhua siitä jatkuvasti. Tiedän, että se oli tärkeää aikaa musiikillisesti ja kulttuurisesti ja on hienoa, että levystä tuli iso osa sitä. Mutta se tapahtui sukupolvi sitten, enkä tiedä, resonoiko se enää tänään samalla tavalla kuin silloin”, Cook pohtii.

Media tarttui punk-ilmiöön sensaatiohakuisesti ja Sex Pistols oli tässäki asiassa myrskyn silmässä valtaväestön paheksunnan kohteena ja lehtien silmätikkuna. Cook ei hirveästi naurata sitä puolta muistellessaan.

”Me olimme valtakunnan ykkösvihollisia. Tämä uusi kauhistuttava punk oli kaikkien silmissä alentavaa ja nöyryyttävää, kaduilla tapeltiin ja nussittiin ja tv:ssä kiroiltiin. Todella törkeää. Ei todellakaan ollut hauskaa olla osa sitä. Me käyttäydyimme niin kuin meidän odotettiin käyttäytyvän. Leikimme mukana, koska emme voineet lopettaakaan.”

Yhtyeen liekki paloi kirkkaasti, mutta nopeasti loppuun. Cookin mukaan alamäki alkoi Sid Viciousin liityttyä bändiin. Yhtye olisi hänen mukaansa luultavasti selvinnyt kauemmin, mikäli Glen Matlock olisi pysynyt basistina.

”John [Rotten] halusi Sidin mukaan, koska he olivat ystäviä. Johnista tuntui, että minä ja Steve olimme tiimi ja halusi tukea itselleen. Mutta Sid meni sekaisin heti bändiin tultuaan ja he putosivat kelkasta heti.”