Guns N’ Rosesin legendaarisimmassa kokoonpanossa rumpuja paukuttanut Steven Adler kertoi hiljattain rock-journalisti Mitch Lafonin haastattelussa potkuistaan legendaarisesta yhtyeestä ja osallisuudestaan sen nyt meneillään olevaan paluukiertueeseen. Mieshän on kavunnut useampaankin eri otteeseen orkesterin rumpujakkaralle megalomaaniseksi menestykseksi osoittautuneen kiertueen aikana. Kysyttäessä millä mielellä Adler oli päästessään jälleen soittopuuhiin vanhojen kavereidensa kanssa, mies ei vastauksestaan päätellen juuri onnellisempi olisi kyseisestä kunniasta voinut olla.
”Se oli kuin, ’kiitos Jumala tästä lahjasta!’ Olin soittanut Appetiten [for Destruction] kappaleita livenä, Use Your Illusionin kappaleita – en tietenkään soittanut Use Your Illusioneilla, mutta treenasin niitä… soitin 25:ttä kappaletta kaksi kertaa päivässä kahden vuoden ajan. Sillä kun sain tietää, että paluu olisi mahdollinen, ajattelin, että ’kyllä! Aion olla valmiina ja huippuiskussa.'”
”Sitten loukkasin selkäni toisissa treeneissä ja jouduin pieneen leikkaukseen. Hermoni oli puristuksissa L4-nikaman juuressa ja tunnin sisällä olin ulkona sairaalasta ja kunnossa. Puhuin heille ja sanoin, että antakaa minun palata, mutta niin ei käynyt ja se oli todella katkera paikka. Juteltuani tukihenkilöni kanssa tulin siihen tulokseen, että ’okei, olet oikeassa. En voi antaa katkeruudelle valtaa.'”
”Sitten he soittivat minulle ja olin ihan että ’voi paska, nyt se alkaa! Tästä tulee todella hienoa!’ Se hymyilyttää minua edelleen, näen siitä unia. Vaimoni kysyy: ’Mitä oikein hymyilet? Sinä hymyilet nukkuessasikin’, ja minä kerron että olin lavalla seitsemänkymmenentuhannen katsojan edessä Slashin, Duffin [McKagan] ja Axlin [Rose] kanssa. Toivoisin vain, että Izzykin [Stradlin] olisi siellä, mutta helvetti, pakkohan minun on tehdä se. Kiitos Jumala. Olen halunnut sitä 26 vuotta. Joka päivä vain toivoin Jumalan antavan sen tapahtua, halusin vain soittaa heidän kanssaan. 26:n vuoden ajan aina kun menin ulos ihmiset, eikä vain yksi tai kaksi, vaan viisi, kuusi, kymmenen – keikkojeni jälkeen useampi satakin – ihmistä kyselivät minulta, ’milloin oikein palaatte yhteen?’ ja halusin vain sanoa, että toivoin… noh, emme olisi koskaan edes ajautuneet erillemme, mikäli se olisi ollut minusta kiinni.”
Adler kertoo, että Gunnareiden paluukiertueen alkuperäisenä ajatuksena oli, että hän soittaisi kaikki Appetite for Destructionin ja G N’ R Liesin kappaleet, sekä muutaman Use Your Illusioninkin biisin, nykyisen rumpali Frank Ferrerin hoitaessa uudemman tuotannon tahdittamisen. Valitettavasti vain kohtalo puuttui peliin mitä ikävimpään aikaan kiusallisen selkävamman muodossa.
”Kuten sanoin, olin soittanut 25:ttä kappaletta kaksi kertaa päivässä miltei kaksi vuotta, joka ikinen päivä. Olin siis valmiina. Sitten toisissa harjoituksissa… toisena päivänä vain venyttelin… soitimme sen jälkeen vielä seitsemän kappaletta ja selkäni tuli todella kipeäksi. Keskiyöhön mennessä en pystynyt enää edes seisomaan suorassa. Se oli hirveää. Olin ulkona kaksi viikkoa, sitten sain epiduraalin noin viikon päästä ja menin leikkaukseen kahden viikon sisällä siitä.”
”Olin täysin valmiina, kun he heittivät Troubadour-keikkansa [huhtikuun 1. päivä 2016]. Sitten Duff soitti minulle ja sanoi: ’Jäbä, et soita enää kanssamme. Et osallistu näille keikoille.’ Olin ihan että, ’olet hirvein ihminen maailmassa’ ja löin luurin kiinni. Yritin soittaa hänelle takaisin ja jätin viestinkin, jossa pahoittelin mitä olin mennyt sanomaan. Kun pahoitat mielesi, sanot mitä mieleen juolahtaa. En pystyisi pyytämään häneltä koskaan tarpeeksi anteeksi, sillä hän tietää että rakastan häntä enemmän kuin mitään.”
Mitä Adlerin potkuihin 1990-luvun alussa tulee, mies haluaa kertaheitolla oikoa asian ympärillä pyöriviä erheellisiä luuloja ja huhupuheita.
”Mikäli ihmiset luulevat, että sain potkut bändistä huumeiden takia, he ovat pahasti väärässä. Kaikki bändissä käyttivät aineita. Minä käytin vähemmän kuin muut. Minut potkaistiin ulos bändistä, Izzy potkaistiin pellolle ja sitten Slash ja Duff lähtivät, koska Axl halusi hallita kaikkea. Hän halusi omistaa bändin nimen ja hän halusi kaikki rojaltit itselleen.”
”Hän halusi olla manageri, kirjanpitäjä ja kaikkea, kun kaikki mitä hänen tarvitsi tehdä, oli hypätä lavalle ja laulaa kuten vain hän osaa. Mutta hän halusi omistaa ja hallita kaikkea. Silloin kaikki piano-jututkin tulivat mukaan kuvioihin. Hän halusi olla pianomies, mikä on ihan okei, mutta ei oikein Guns N’ Rosesia. Pidä Gunnarit ennallaan ja tee sooloalbumeita, kuten kaikki muutkin.”
”Sain lähteä ensimmäisenä, koska olin helpoin tapaus; olin kaikista mukavin jätkä. He huijasivat minua. He laittoivat minut allekirjoittamaan jonkin sopimuksen asianajajani kanssa. Olin silloin todella huonossa kunnossa. Minulla ei ollut aavistustakaan, että olin luopumassa oikeuksistani nimeen ja rojalteihin. He käytännössä aikoivat antaa minulle kaksi tonnia ja heittää kadulle. Luojan kiitos äitini huomasi mitä oli tapahtumassa ja hankki minulle uuden asianajajan. Luojan kiitos, että kaikki lopulta järjestyi.”
Voit kuunnella haaastattelun kokonaisuudessaan alta.