Bob Geldofin masinoima hyväntekeväisyysspektaakkeli Live Aid järjestettiin 13. heinäkuuta 1985 eli melko tasan 35 vuotta sitten. Lontoossa sekä Philadelphiassa järjestetyissä konserteissa esiintyi pitkä rivi tähtiartisteja ja moni esityksistä jäikin historiankirjoihin – toiset hyvässä (kuten Queenin ikoninen esiintyminen Wembleyn stadionilla), toiset vähän vähemmän hyvässä (kuten Led Zeppelinin surullisenkuuluisa reunion) mielessä.
Philadelphian Live Aid -konsertissa koettiin sellainenkin erikoinen hetki, että Black Sabbath nousi lavalle alkuperäiskokoonpanossaan – Ozzy Osbourne solistina, Tony Iommi kitarassa, Geezer Butler bassossa ja Bill Ward rumpalina – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1978. Riffimestari Iommi muisteli tätä alkuperäiskokoonpanon ensimmäistä reunionia SiriusXM:n Live Aid Look Back: 35 Years Later -juttusarjassa hyvällä, vaikka haasteitakin riitti.
”Oli hienoa olla taas jätkien kanssa. Mutta jos ihan totta puhutaan, se tuntui aika surrealistiselta, koska olin pitkään tehnyt töitä vain studiossa. Oli todella outoa minulle lähteä sieltä ja seistä yhtäkkiä kaikkien niiden ihmisten edessä. Emme olleet koskaan ennen tehneet niin vaan me treenasimme aina kunnolla ennen keikkaa. Nyt soitimme yhdessä vain tyyliin tunnin ja seuraavana päivänä nousimme jo lavalle. Se hieman hermostutti, koska mitä tahansa saattoi tapahtua laitteiden sun muiden kanssa. Ja edellisestä kerrastamme oli kuitenkin niin paljon aikaa. Mutta meidän piti vain nousta lavalle ja katsoa, miten käy”, Iommi muistelee.
Iommi myöntää, että bändin olisi pitänyt ehkä ottaa enemmän irti siitä pienestä treenisessiosta, joka heille oli konserttia varten varattu. Vanhojen ystävysten jälleennäkeminen sai kuitenkin porukan muistelemaan menneitä ja soittohommat unohtuivat siinä tohinassa.
”[Treenit] olivat oikeastaan aika katastrofi, jos ollaan ihan rehellisiä! Soitimme kyllä ensin vähän, mutta sitten aloimme jutella vanhoista ajoista – suurin osa treeneistä olikin pelkkää puhumista”, Iommi nauraa.
Sekään ei varsinaisesti helpottanut tilannetta, että koko bändi kärsi todella kuumana konserttipäivänä lisäksi mojovasta krapulasta.
”Minulla ei todellakaan ollut mikään voittajafiilis. Kellään meistä ei ollut, koska olimme istuneet koko edellisen illan baarissa Judas Priestin tyyppien kanssa, joita emme myöskään olleet nähneet pieneen ikuisuuteen.”
