Tammikuussa 1975 australialaisilla Sunbury Festival -kekkereillä sattui ja tapahtui. Ultimate Classic Rock kirjoittaa tapahtumista, jotka kulminoituivat AC/DC- ja Deep Purple -leirien suorastaan massiiviseen välienselvittelyyn.
Festuvaali itsessään oli pahoissa rahavaikeuksissa ja ruokoton sää sekä huono lippumenekki aiheuttivat järjestäjille runsaasti päänvaivaa.
Kaikki ei ollut kunnossa myöskään Deep Purple -leirissä. Yhtyeen Mark III -kokoonpano, jonka keulakuvana kekkuloi David Coverdale, natisi tuolloin liitoksistaan. Yhtyeelle maksettiin setistään 60 000 dollaria, joka tarkoitti samalla sitä, että monet muut aktit joutuivat tinkimään omista palkkioistaan.
AC/DC oli puolestaan vasta tekemässä nousuaan. Rumpali Phil Rudd oli vastikään liittynyt remmiin ja pian häntä seuraisi basisti Mark Evans. Toistaiseksi alataajuuksien haltijan pesti oli kuitenkin enemmän tai vähemmän vapaata riistaa.
”Soitimme jossain pubissa lauantaina”, Angus Young muisteli. ”Joku manageri otti meihin yhtyettä ja sanoi: ’Kuulkaas, voisitteko tulla tänne Sunburyyn?’ Promoottori oli vähän huolissaan… Hän sanoi: ’Deep Purple ei vaikuta olevan nousemassa lavalle.’ Hän pelkäsi ettei ketään tulisi, eikä hän halunnut katsojien aloittavan mellakkaa… Niinpä hän ajatteli, että ’Ehkäpä jos hommaan AC/DC:n, he voisivat saada pidettyä ihmiset aisoissa.”
Juuri tuolloin AC/DC:n tuottaja George Young vastasi orkesterin bassovelvollisuuksista. Kun poppoo saapui pelipaikalle, Angus sanoo Georgen ”katsoneen festivaalipaikalle, kaikkia niitä ihmisiä ja mutaa”, ja liuenneen nopeasti paikalta.
Kahden ja puolen kilometrin patikoinnin jälkeen loppuyhtye saapui lopulta backstagelle.
”Juuri kun saavuimme perille, Rolls-Roycet rullasivat paikalle”, Angus muistelee. ”Se oli Deep Purple, ja he olivat päättäneet sittenkin nousta lavalle.”
AC/DC:llä oli silti edelleen oma paikkansa ohjelmistossa.
”Kaikki oli tietääksemme kunnossa”, Angus sanoo. ”Sitten aivan viime hetkellä, jotakin tapahtui.. joku sanoi jonkun vetäneen manageriamme turpaan – se oli joku Deep Purplen kiertuetyypeistä. Olimme kaikki ahtautuneet asuntoautoon jossa vaihdoimme vaatteitamme. Muistan meidän juosseen ulos.”
Yhtye sai tukea paikallisilta työntekijöiltä. Trukkikuski pudotti ”joitain kamoja” Deep Purplen turvamiesten päälle samalla kun laulaja Bon Scott syöksyi jonkun niskaan.
”Bon piti tyyppiä pääotteessa ja kaveri pyöritti häntä ilmassa. Bon huusi: ’Älkää huoliko kaverit, homma on hallussa!’ ja Bon vain pyöri menemään!”
Kaaoksen vallitessa Angus nousi lavalle.
”Otin mikrofonin ja sanoin edessä olleille tyypeille – jotka olivat tässä vaiheessa alkaneet kiipeillä aidan yli – ’Hei, tarvitsisimme hieman apua täällä.'”
Lopulta järjestäjät saivat kuin ihmeen kaupalla rauhoitettua tilanteen.
”Meillä oli pieni pattitilanne… Promoottori sanoi, että ’Deep Purple nousee lavalle, te voitte esiintyä heidän jälkeensä.’ Ajattelimme, että ’Okei.'”
Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti.
”Deep Purple meni ja veti settinsä”, Angus sanoo. ”He taisivat lopettaa ennen aikojaan, poistuivat takavasemmalle ja alkoivat purkaa kamojaan. Sitten promoottori alkoi tapella heidän kanssaan… Kaikki alkoi uudelleen!”
Coverdale muisteli tapahtumia omasta näkövinkkelistään vuonna 2007.
”Saavuimme paikalle todellisen kesämyrskyn keskellä – mielenkiintoisesti uusin albumimme oli tuolloin Stormbringer!”, Coverdale muistelee. ”Promoottorit päättivät urheasti jatkaa festivaalia, vaikka se oli vaikeaa… tuuli ulvoi, ilma oli jäätävä ja paikka oli pelkkää mutavelliä. Koko yleisö oli mutapellolla. He olivat kietoneet itsensä muovipeitteisiin, joten se muistutti valtavaa kondomien kokoontumista!”
”Vähemmän kuin tyydyttävän esityksen jälkeen poistuimme lavalta, menimme autoihimme ja olimme ajamassa pois alueelta. Yhtäkkiä kuulimme lavalta musiikkia. Ilmeisesti nuori aussibändi oli hypännyt lauteille, otaanut kamamme ja alkanut soittaa! Noh, sitten olikin jo helvetti valloillaan, ainakin sen perusteella mitä minulle on kerrottu. Roudarimme – jotka olivat todella kookkaita kavereita – painivat nuoren bändin kanssa saadakseen heidät eroon kamoistamme ja pois lavalta. Se oli täyttä kaaosta.”
”Joka tapauksessa tuli ilmi, että nämä kuvia kumartamattomat tyypit olivat AC/DC. Ratkesin nauruun kun kuulin sen. Mielestäni se oli mahtavaa! Niin minä nuo tapahtumat muistan.”
Coverdale kertoo muistelleensa tapahtumia sittemmin AC/DC-jäsenistön kanssa drinkkien äärellä makeasti naureskellen.
Sunbury Festival ei kuitenkaan koskaan toipunut tuon vuoden katastrofista.