”Yhä hypnoottisempaa mustaa liejua” – Oranssi Pazuzu sukeltaa seuraavaksi tuplamitassa

Mustan eri sävyjä raskaasti vyöryvään metalliseen psykedeliaan sekoittava Oranssi Pazuzu on vakuuttanut Muukalainen puhuu -ensilevystään (2009) alkaen. Kosmonument (2011) ja Valonielu (2013) jatkoivat samalla linjalla – yhtyeen toimituksen äärellä on yksinkertaisesti pakko hiljentyä ja nöyrtyä.

Onkin siis äärimmäisen ilahduttavaa raportoida, että Oranssi Pazuzun neljäs albumi Värähtelijä saapuu markkinoille alkuvuodesta Svart Recordsin toimesta. Melkoinen paketti sieltä onkin tulossa – takuulla eräs ensi vuoden vaikuttavimmista musiikillisista kokonaisuuksista.

– Pitkäsoiton valmisteleminen alkoi melkein heti Valonielun ilmestyttyä. Tuon albumin ja sen jälkeisten keikkojen myötä Oranssi Pazuzun musiikilliset padot murtuivat lopullisesti ja nyt onkin luvassa melkoisella voimalla päälle hyökyvä tulva. Materiaalia syntyi kuin itsestään. Emme näköjään olleet aikaisemmin menneet tietyissä asioissa niin pitkälle kuin se on tälle orkesterille mahdollista: tarkoitan tietynlaista vangitsevaa hypnoosia ja trippimäisiä progerakenteita, basisti Ontto sanoo.

Värähtelijä on myös selkeä jatkumo Valonielulle. Edelliseltä löytyi pari pidempää biisiä ”vanhassa progehengessä” ja uudet kappaleet vievät tätä ideaa pidemmälle, mustaan liejuun yhä syvemmälle upoten. Värähtelijä on seikkailunhaluinen, massiivinen ja rönsyilevä seitsemän biisin tupla-albumi – ainakin vinyylimitassa!

Missä nauhoititte Värähtelijän ja kenen kanssa?

– Otimme nyt uuden lähestymistavan ja palkkasimme hevijätkän asemesta äänittäjäksi sekä miksaajaksi Juppu Maurasen, joka on aivan loistava äänihifistelijä ja ammattimies. Hän ei ole varmaan ikinä kuullutkaan vaikkapa Darkthronea! Juppu olikin aluksi vähän suu auki, että mitä palvontameininkiä tämä nyt on, mutta avarakatseisena kaverina hän pääsi nopeasti kartalle. Teimme liveäänitykset Porvoossa Mankku-studiolla – nauhalle tietysti, kun sellaiseen oli mahdollisuus, kertoo Ontto.

– Päällekkäisäänitykset sekä laulut taas hoituivat Tom Brooken Tonehaven-studiolla, joka sijaitsee rauhallisella maatilalla Lievestuoreella. Tom on loistojätkä – suosittelen!

Entä miten kosmisissa sfääreissä uudet tekstit kiitävät?

– Tällä kerralla emme niinkään tarinoi laveasti vaan biisit ovat enemmänkin nopeita välähdyksiä tai näkyjä, jotka tulevat taatusti piinaamaan näihin äänimaisemiin uppoutujaa. Toisin sanoen nyt menemme vahvasti sisäavaruudessa, verrattuna aikaisempaan, kuvailee Ontto.

– Levyltä löytyy biisejä esimerkiksi uhrautumisesta (Lahja), vallasta (Vasemman käden hierarkia), osaksi luontoa tulemisesta (Havuluu) ja pää edellä tuntemattomaan sukeltamisesta (Saturaatio). Lopuksi näistä kaikista sitten muodostuu korkeampi ymmärrys tai hämmennys – sen saa kuulija päättää ihan itse!

Tästä odotuksen tuskaa lieventämään: