10 syytä, miksi Pixies on naurettavan kova bändi

Kitarointi on dadaa, tekstit ovat dadaa ja kahdeksan muuta syytä Ilosaarirockiin saapuvan Pixiesin ylivoimaisuuteen.
16.6.2017 10:04

Ilosaarirockin lavalle kapuaa sunnuntaina 16.7. alternative rockin ehdottomasti arvostuimpiin ja omaperäisimpiin lukeutuva Pixies. Vuonna 1986 Bostonissa perustettu yhtye julkaisi aktiiviuransa aikana neljä ylistettyä ja täysin omalla planeetallaan sijaitsevaa pitkäsoittoa kunnes hajosi riitaisissa tunnelmissa vuonna 1993. Biisintekijä, laulaja ja kitaristi Black Francis (soolouransa myötä Frank Black), basisti ja laulaja Kim Deal, kitaristi Joey Santiago ja rumpali David Lovering kuitenkin palasivat yhteen 11 vuotta myöhemmin.

Tarina jatkuu yhä. Tosin suurena miinuksena on pidettävä sitä, että Kim Deal päätti jättää yhtyeen ennen 2010-luvun paluulevyjä. Nykyään hänen paikkansa on ottanut muun muassa A Perfect Circlessä soittanut Paz Lenchantin.

Mutta miksi Pixies on niin naurettavan kova bändi? Pohdimme sitä Soundissa päivän jos toisenkin ja tulimme seuraaviin johtopäätöksiin:

1. Pixies on täynnä yllätyksiä. Koskaan et voi olla varma, mitä tulee seuraavaksi – ja se pätee niin albumikokonaisuuksiin kuin kappalerakenteisiinkin. Kuunnelkaa vaikka Bossanova ja hämmästelkää, miten keskenään erilaisia ja toinen toistaan parempia senkin albumin kappaleet ovat.

2. Kaikki hyvät tyypit fanittavat Pixiesiä! Ainakin Kurt Cobain, David Bowie, Thom Yorke ja Robert Smith ovat vannoneet rakkauttaan Bostonin neroja kohtaan. Ja me. Ja sinä!

3. Pixies on vaikutusvaltainen mutta vaikeasti jäljiteltävä. Moni on sanonut saaneensa yhtyeeltä vaikutteita mutta kukaan ei kuulosta Pixiesiltä (kuunnelkaapa Nirvanan Nevermindin perään Pixiesin Surfer Rosa). Ja kääntäen: Pixies kuulostaa aina välittömästi tunnistettavasti vain itseltään.

4. Joey Santiagon soolokitarointi on usein täyttä dadaa eli just parasta.

5. Pixies on indierockin epätodennäköisempiä menestyjiä. Yhtyeen tuotannosta löytyy kaiken hälyn ja mekkalan seassa juuri riittävästi melodiaa ja mukanalaulettavaa, että se on onnistunut vetoamaan yllättävänkin suuriin yleisöihin.

6. Tekstien rento surrealismi, jota muut eivät ole onnistuneet kopioimaan yrityksistä huolimatta. Black Francisin teksteissä on parhaimmillaan sellaista elämänmakuista painostavuutta, jota löytyy Bunuelin, Tarkovskin ja Lynchin kuvista.

7. Black Francisillä on maailman paras rääkylaulu. Kuuntele Rock Music, ja tiedät, mitä on rockmusiikki.

8. Fight Club ei tuntuisi samalta ilman elokuvan täydellisesti päättävää Where Is My Mindia.

9. Pixiesin katalogi on harvinaisen laadukas. Kaikki 1980-90-lukujen neljä albumia ovat kultaa (useimmat platinaa) mutta comeback-levyjäkään ei tarvitse hävetä. Heikoinkin, eli paluulevy Indie Cindy (2014) on hajanainen lähinnä siksi, että se koottiin irrallisista ep-levyistä. Viimevuotinen Head Carrier petrasi siitä selvästi.

10. Kymmenes syy selviää jokaiselle, joka seisoo Ilosaarirockin päälavan edustalla sunnuntaina 16.7. klo 19:15. Nähdään siellä!

Pixies 2017: Paz Lenchantin, David Lovering, Joey Santiago ja Black Francis.

Soundi on Ilosaarirockin virallinen yhteistyökumppani
www.ilosaarirock.fi

Lisää luettavaa