Sunnuntait ovat soittolistoja varten.
Viikonloppuna ulkoilmassa liikkuneet tai edes mökkinsä ikkunasta ulos katsahtaneet lienevät havainneet valon määrän mystistä lisääntymistä. Kevät on jo ovella. Ja kukapa olisikaan sopivampi vaihtoehto aiheen tiimoilta äänikuvaa laatimaan kuin Pariisin Kevät -yhtyeen nokkamies Arto Tuunela.
– Kesä on lähempänä. Nokka vuotaa ja aivastuttaa. Naapurille ja puolisolle tekee mieli sanoa jotain mukavaa. Keväässä on paljon arvaamattomuutta. Iskee tarve tehdä jotain suurta ja arvaamatonta. Olo on odottava ja vähän sekopäinen – että irvistää, kun ei osaa hymyillä oikein. Oma mieli on vähän kuin luonto; ollut unessa pitkään, kunnes alkaa yhtäkkiä herätä. Se on vaarallinen, mutta paljon lupaava olo. Maanisuus, rakkaus, kauneus ja holtittomuus olivat hakusanoina tän listan biiseille, maestro johdattelee.
”Mun mielestä tässä biisissä seikkailee joku Samuel Beckettin kirjoittama hahmo – Pauli Hanhiniemi helvetistä.”
Sébastien Tellier: La Ritournelle (Politics, 2004)
– Tää on maailman kaunein kappale, jossa on just oikea sekoitus euforiaa ja surua. Kuulostaa keväältä siis. Tekee mieli samanaikaisesti itkeä ja nauraa ja syödä 40 ropposta mämmiä päälle, eli suht normaali kevättunnelma. Jos haluaa kuunnella hetken musiikkia ajatuksella ja keskittyen – kuten vaikkapa nyt – on tällä hyvä pyyhkiä pöytä puhtaaksi. Olo muuttuu.
Deerhunter: Snakeskin (Fading Frontier, 2015)
– Järkyttävän kova pala Deerhunterin uudelta. Mun mielestä tässä biisissä seikkailee joku Samuel Beckettin kirjoittama hahmo – Pauli Hanhiniemi helvetistä. Se on just lähdössä puistonpenkiltä kylille ja sillä on mukavan irtonainen kävelytyyli.
22-Pistepirkko: (Just A) Little Bit More (Rumble City, Lala Land; 1994)
– Ei mitään järkee. Maailmanluokka. Kevätmotto. Tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Roxy Music: Re-Make/Re-Model (Roxy Music, 1972)
– Kevätmopon käsissä pysyminen tulee kertakaikkisena yllätyksenä. Hattu.
Gene Pitney: Something’s Gotten Hold Of My Heart (Just One Smile, 1967)
– En mä tiedä. Morjens mikä biisi ja laulaja. Diggaan androgyyneistä lauluäänistä, ja tällanen sydänkipuilu on kevättä kyllä.
A$AP Rocky: L$D (At. Long. Last. A$AP, 2015)
– Mulla on kai jonkinlainen A$AP Rocky -kausi meneillään. Tykkään soundista ja tuotannosta paljon.
Tame Impala: Let It Happen (Currents, 2015)
– Rakkautta ensitapaamisella tän biisin kanssa. Ja koko albumin.
ROOXX: Breathe In (2015)
– Tietenkin vois kuvitella, että tällasen soundillisen karkkikaupan sisällä ei ois sitten esim. sitä monien asiantuntevien tahojen peräänkuuluttamaa ”biisiä”, mutta taivas varjele mitä sieltä tulee. Odotan innolla albumia.
Skrillex: Scary Monsters And Nice Sprites (Scary Monsters And Nice Sprites, 2010)
– Kevättä rintaan.
Daniel Johnston: True Love Will Find You In The End (Retired Boxer, 1985)
– Jätän tämän tähän. Hirveän lohdullinen ja karmaiseva biisin nimi. Että mistä tilanteesta tollasta tekstiä ja tulkintaa.
Weezer: You Gave Your Love To Me Softly (El Scorcho -single, 1996)
– En voinut jättää pois. Haluan lopettaa tän listan tähän biisiin. Uransa alussa potentiaalinen maailman paras bändi. Aseistariisuvaa. Sitähän tää maailma kaipaa.
Kuuntele Arto Tuunelan kevät-lista ohesta.
Lopuksi vielä Tuunelan terveiset Soundi.fi:n lukijoille:
– Toivon loistavaa ja rakkaudentäyteistä kevättä juuri sinulle!