Brittikirjailija Martin James kirjoitti Indiegogo-joukkorahoituksen turvin uuden The Prodigy -kirjan We Eat Rhytm pt. 1. Kirja julkaistaan oletettavasti ensi vuoden alussa, ja opuksen sivuilta saattaa bongata yllättäen suomalaisen nimen: Tom Granqvist on ollut suunnittelemassa kirjaan grafiikkaa.
Kovaksi Prodigy-faniksi profiloitunut Granqvist on kiinnittänyt jo aiemmin yhtyeen huomion. Vuonna 2016 hän esimerkiksi maalasi itselleen asiaankuuluvan Prodigy-keikkatakin Qstockin-keikalle. Yhtye huomasi asusteen kuvan sosiaalisesta mediasta ja esitteli sitä omissa kanavissaan.
Miten suomalainen airbrush-taiteilija on päätynyt kuvittamaan fanittamastaan yhtyeestä kertovaa kirjaa? Tavoitimme Granqvistin sähköpostitse ja kysyimme häneltä muutamia kysymyksiä aiheesta.
Voisitko kertoa hieman Prodigy-projektistasi? Olit siis graafikon ominaisuudessa mukana tekemässä yhtyeen elämäkertakirjaa?
”Martin James oli nähnyt The Prodigy -aiheisia maalauksiani sekä kuvan maalaamastani keikkatakista, jonka olin tehnyt Oulun Qstockin-keikalle. Ystäväni ja pitkäainen Prodigy-fani Marcus Witt Saksasta oli keskustellut kirjailijan kanssa fanien tarinoista, joita kirjailija halusi mukaan. Sitä kautta päädyimme suunnittelemaan kirjaan julistetta bändin historiasta 1990–2002.”
”Saimme bändiltä listan yhtyeelle tärkeistä hetkistä heidän urallaan. Näiden lisäksi saimme julisteen toteuttamiseen melko vapaat kädet, ja monesti kävikin niin, että me faneina muistimme jotkin tapahtumat paremmin kuin bändi itse. Listan pohjalta suunnittelimme suuren kuvan tietokoneella yhdessä Marcuksen ja toisen pitkäaikaisen fanin, ruotsalaisen Johannes Olofssonin kanssa.”
”Lopulta tein suunnitelman pohjalta kynäruiskumaalauksen. Liam Howlett Prodigystä halusi alkuperäisen kuvan itselleen sen nähtyään. Lähetin kuvan hänelle Lontooseen, ja sieltä kuva on nyt päätymässä Martinin kirjaan. Tämän lisäksi Martin James pyysi vielä minua piirtämään jonkin Prodigy-aiheisen kuvan kirjaan, myös tämä piirros on tulossa mukaan.”
”Itselleni kynäruiskutyöskentelyssä on tärkeää, että teen maalaukset aina vapaalla kädellä. Yleensä maalaan kuvia valokuvasta tai sunnittelen kuvan ensin ennen maalaamista.”
Miten päädyit mukaan projektiin? Tarjositko töitäsi bändille, vai löysikö yhtye sinut jotain kautta?
”Prodigy on jo vuonna 2016 julkaissut kotisivuillaan ja Instagramissa kuvan maalaamastani takista. Pääsin tuolloin tapaamaan Oulussa bändin jäsenet, ja sain tähän takkiin heiltä nimikirjoitukset.”
”Olen tehnyt vuosia kynäruiskumaalauksia laidasta laitaan, mutta koska Prodigy on ollut lähellä sydäntäni aina vuodesta 1992 alkaen, on bändi ollut paljon maalausteni aiheena. Maalauksiani olen usein julkaissut sosiaalisessa mediassa, josta sitten esimerkiksi aiemmin mainittu takki poimittiin Prodigyn kotisivuille.”
Millaista palautetta Prodigy on panoksestasi antanut?
”Palautetta on tullut vähän, mutta se on ollut positiivista. Palautteena voi toki pitää myös sitä, että Liam Howlett on itse pyytänyt tämän projektin jälkeen maalauksiani. Hän pyysi esimerkiksi tyhjään spray-purkiin maalaamaani kuvaa, jonka olin julkaissut sosiaalisessa mediassa aiemmin.”
Tapasitko yhtyeen tyyppejä projektin aikana? Millaisilta kavereilta he vaikuttivat?
”En tavannut projektin aikana, mutta tapasin heidät Oulussa viime vuonna. Sosiaalisessa mediassa olen aiheen tiimoilta viestitellyt heidän kanssaan. Hauskoja ja rentoja tyyppejä ovat.”
Oletko saanut Prodigy-keissin jälkeen uusia yhteydenottoja samankaltaisiin hommiin muualta musiikkipiireistä?
”Kiinnostusta on ollut erään bändin suunnalta, mutta vielä ei ole mitään varmaa. Martin James on pyytänyt minua maalaamaan myös Prodigy-kirjan jatko-osaan, joka kertoo yhtyeen myöhemmästä urasta vuodesta 2002 eteenpäin.”
Millainen on oma suhteesi Prodigyyn? Mitkä ovat suosikkikappaleitasi yhtyeeltä?
”Olen ollut Prodigy-fani kuultuani sitä ensimmäisen kerran c-kasetilta vuonna 1992 joulupäivänä. Taisin olla tuolloin 11-vuotias. Vuonna 1995 pääsin näkemään bändin ensimmäistä kertaa livenä Messilässä. Siitä lähtien olen käynyt yhtyeen jokaisella keikalla Suomessa. Joulukuun 21.-23. päivä pääsen kolmelle keikalle Lontoon Brixton Academyyn, jota he kutsuvat kotikentäkseen. Suosikkikappaleita on liian monta, että voisin eritellä.”
