Parikymppiset brittiveljekset Guy ja Howard Lawrence yllättivät tyylikkäästi tuotetulla Settle-albumillaan vuonna 2013. Disclosuren soundissa tanssimusiikin perintö niin 1980- kuin 90-luvulta yhdistyi moderniksi keitokseksi, ja ensilevystä myös tuli maailmanlaajuisesti yökerhojen soundtrack.
Caracal on luontevaa jatkoa Settlelle, mutta toisin kuin edeltäjänsä, ei yllätä tai tuo uutta missään suhteessa. DJ-ystävälliset noin 120 beats per minute -kaavaa noudattavat kappaleet on tehty sillä samalla reseptillä kuin edellisen levyn menestyskappaleet.
Disclosuren musiikissa keskeinen elementti on kollaboraatioiden synnyttämä kontrasti, jopa ristiriita. Caracalilla tätä estetiikkaa parhaiten edustaa yhteistyö jazzlaulaja Gregory Porterin kanssa kappaleessa Holding On, vaikka Porterin luonnostaan komea ääni onkin vahvasti kompressoitu. Pääosin vierailijat ovat tylsästi valittuja tähtiä brittipopin huipulta, kuten The Weeknd ja habituksellaan joululevyä huutava Sam Smith.
Vaikka aitaa ei viitsitty ohittaa ylhäältä tai alhaalta, niin Caracalin materiaali todennäköisesti löytää edeltäjänsä lailla kotinsa urbaanien yliopisto-kettureppuilijoiden korvanapeissa ja bulgarialaisen hotellin aulabaarissa.
