JEFF BUCKLEY: Grace (Legacy Edition)

Gracestä ehti kenties tulla pienoinen arvoitus, vaikka Jeff Buckleysta ei veistettykään marttyyria. Laaja, silkkinen ääniala ja hukuttava, väkevä tulkinta tekivät edesmenneestä laulajasta yhden viime vuosikymmenen rakastetuimmista. Hänen vokaalinsa oli kaikissa asetelmissa luonteva ja eläytyvä, ylärekisteri suorastaan taivaallinen. Kaiken lisäksi Tim Buckleyn pojalla oli sanoinkuvaamaton ruokahalu ja sammumaton intohimo: musiikin määrätietoinen opiskelu, ensyklopedinen tietämys rockista ja tarkat korvat tekivät hänestä vangitsevan ja arvaamattoman esiintyjän..

Kymmenen vuotta on kulunut Buckleyn lp-ainokaiseksi jääneen Gracen julkaisusta, ja tuolloin varovaisesti vastaanotettua julkaisua muistetaan kahden cd:n ja yhden dvd:n uudelleenjulkaisulla. Ensimmäinen levy esittelee vanhan Gracen uudelleenmasteroituna toisen cd:n keskittyessä rikastuttamaan käsitystämme Buckleyn taiteesta. Dvd puolestaan sisältää Gracen videot sekä dokumentin, joka valottaa levyn taustaa. Se demystifioi teoksen, joka oli ensiluokkaisen käsityön ja vuosien luovan työn tuote.

Uusi painos ei kerro koko tarinaa tästä, vaan palvelee kaupallisia tarkoituksia: se tyhjentää arkistot mainioista covereista ja julkaisemisen arvoisista äänityksistä, mutta jättää huomiotta olennaisia raitoja, kuten Gary Lucasin ja Jeffin yhteiset äänitykset sekä edellisen paljastavat demot Mojo Pinistä ja Gracestä. Sen sijaan Buckleyn äiti Mary Guibert käyttää tilaisuuden hyväkseen promotoimalla heikosti myynyttä The Grace Ep's -settiä. Hän ei epäröi mainita ep-kokoelmaa kerta toisensa jälkeen saatesanoissa, jotka kertovat yksin hänen triviaalin versionsa nuorena nukkuneesta muusikosta.

Vaikka Grace kuulostaa suunnitelmalliselta, täsmällisesti soitetulta, hyvin jäsentyneeltä albumilta, sen lämpö ja Buckleyn painokas läsnäolo ovat antaneet ymmärtää, että levyltä hohkaava tunne spontaaniudesta ei sinänsä ole harjoiteltu vaan kokeneen, taitavan muusikon vaistonvarainen esitys. Dream Brotherin toinen versio, dokumentti ja konsertit ehdottavat Buckleyn olleen studioon vangittu, lennossa kirjoittava tuuliviiri, joka tarvitsi kipeästi tuottajaa ja näkemyksillisiä muusikoita vaalimaan teräänsä. Parasta Gracen laajennetussa laitoksessa ovat Forget Her -originaalin lisäksi Jeffin tulkinnat muiden kappaleista. Ne vahvistavat vallalla olevaa käsitystä Jeffistä muusikkona, mutta paljastavat vähän uutta.