Abraham Lincoln antoi emansipaatiojulistuksen 1.1.1863. Siitä alkoi amerikkalaisen apartheidin aikakausi, joka on kestänyt näihin päiviin saakka. Välillä asiantilan todellisuus purskahtelee voimakkaasti valtavirtaan, viimeksi Fergusonissa poliisien holtittoman tappavan väkivallan käytön kautta.
Tämä hetki jona valokiila osuu jatkuvasti vuotavaan epäoikeudenmukaisuuden haavaan on synnyttänyt jo kaksi mestariteosta. D’Angelon Black Messiah oli työn alla vuosia, mutta sai viimeisen puskun ulos studiosta Fergusonin myötä. To Pimp A Butterfly käsittelee jo itse asiaa.
Musiikillisesti Lamar ja laaja tuottajakatras ovat keittäneet kasaan upean hiphop-sekoituksen P-funkia, jazzia, poppia, r’n’b:tä…
Kendrickin levystä hienon tekee se, että maailmallinen konflikti on nivottu hienosti sisäiseen konfliktiin. Turhia vastakkainasetteluja vältetään, eli tilaa on sekä bailaamiselle että tietoisuuden kasvattamiselle. Maailman ongelmat nähdään oman vajavaisuuden linssin läpi ja kertojana on ihminen, joka on saavuttanut oman kenttänsä huipun ja huomannut ettei se tuo täyttymystä.
Aito viisaus löytyy jostain muualta. Kendrickin kohdalla yksi niistä paikoista oli Nelson Mandelan selli Robben Islandin vankilassa.
