Sunnuntait ovat soittolistoja varten.
Porilaislähtöinen Joosua julkaisi yllekirjoittaneen sensibiliteetillään hurmanneen Vielä hetken, sinun -debyyttialbuminsa vuoden 2015 helmikuussa. Nyt, vuoden 2016 marraskuussa ryhmä puuhaa paluuta parrasvaloihin. Osviittaa tulevasta saatiin toissapäivänä ilmestyneen Hattara-videosinkun muodossa.
Haastoimme kaunosieluisen Joosua-vokalisti Olli Someron (kuvassa) rakentelemaan viikon Sunnuntaisoittarin hattara-teeman ympärille.
Terve Olli, notta mitäpä se hattara nyt sitten oikeastaan onkaan?
– Hattarasta tulee mieleen lapsuus. Räikeät valot suljettujen silmien lävitse ja katoava makeus kielellä. Tietynlainen katoavaisuuden tunne varjostaa herkkua, jota tulee syötyä suhteellisen harvoin. Kun toukokuussa aloimme kirjoittaa uutta sinkkuamme, oli biisissä vasta nimi ja yksi kitarariffi. Kuitenkin tiesimme heti alusta lähtien, että tulisimme tekemään yhtyeenä jotain, joka tulisi muuttamaan jotain meistä. Laulussamme hattara toimii symbolina sellaiselle rakkaudelle, joka kestää vain hetken, jättää makean maun suuhun ja pienen hymyn poskille. Mikäli tuota rakkautta saisi liikaa, voisi jotain mennä pilalle. Rikki. Sen takia onkin sopivaa, että hattaraa syödään vain silloin tällöin. Ei tule turhia vatsanväänteitä ja onnellinen hymy pysyy.
Mitä on luvassa Sunnuntaisoittarillasi?
– Sunnuntai on aina ollut minulle se päivä, jona olen kuunnellut suurimman osan ajastani musiikkia pelkästään musiikin takia. Sunnuntaissa on sellaista kuulautta, joka pakottaa purkamaan tunnetiloja musiikin kautta.
– Kokosin tämän soittolistan löyhästi hattara-tematiikan ympärille. Hattarasta tulee varmaan monille mieleen karnevaalit, huvipuistot tai vappu, jolloin kyseistä herkkua saa ostettua hieman kulahtaneista myyntikärryistä. Tehtävänannon ollessa näinkin abstrakti, jouduin pohtimaan valittuja biisejä hieman pidempään. Tällaista musiikkia minä kuuntelen sunnuntaisin, kun mieleni halajaa hattaraa.
”Mikään ei ole niin väreilevää kuin nämä Alabaman pellonlaidat, joita tällaiset laulut kuvaavat.”
The Barr Brothers: Even The Darkness Has Arms (albumilta Sleeping Operator, 2014)
– Soittolistani alkaa vähän chillimmin. Tämä laulu soveltuu hyvin sunnuntain aamutoimien taustalle samalla, kun hampaista pestään pois eilisen hattaranjäämät. Tällainen upbeat singer-songwriter materiaali oli vuosia sitten Joosuan alkuperäisidea ennen kuin lähdimme rakentamaan itseämme paloista kohti uutta suuntaa. Silti mikään ei ole niin väreilevää kuin nämä Alabaman pellonlaidat, joita tällaiset laulut kuvaavat.
Fm-84 & Ollie Wride: Running In The Night (albumilta Atlas, 2016)
– Löysin tämän laulun joskus kesällä 2016, kun iski sellainen vaihe, että Retrowave soveltui parhaiten soittamaan elämäni soundtrackia. Tämä laulu oli aluksi todella järisyttävä, mutta sadannen kuuntelukerran jälkeen huomasin, että parhaiten kappale toimiikin kuunneltuna vain silloin tällöin. Kuten hattarasta, myös tästä biisistä voi saada ähkyn jos jatkuvasti kuuntelee.
The 1975: The Sound (albumilta I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It, 2016)
– The 1975 on ollut minulle erittäin tärkeä bändi tässä puolentoista vuoden aikana. Melkein aina sunnuntaisin, kun olen kulkenut kauppaan, on joku kyseisen yhtyeen tuotoksista soinut korvalapuissani. Bändin uusimman levyn visuaalinen ilme on ollut hyvin pastellia, mikä on tuonut mieleeni aina väistämättä juurikin muuan makean herkun. Olipas aasinsilta hattaraan!
Pompeya: Pasadena (albumilta Real, 2015)
– Venäläistä indiepopia. Ilmavaa ja sisältää supermahtavan alkumelodian. Tämän biisin tahdissa voi pyyhkiä kyyneleitään hattaraan ja katsoa, kuinka se sulaa silmien edessä.
Cinnamon Chasers: Luv Deluxe (albumilta A Million Miles From Home, 2011)
– Löysin tämän laulun videon joskus kesällä. Video itsessään oli niin hienosti toteutettu, että jäin kerralla koukkuun. Videossa on jotain todella arkista, mutta samalla maagista. Saattaa muutama hattarakojukin näkyä, joten sopii fiilikseen. Tämän veisun tahdissa on hyvä pitkittää sunnuntaiaamua ja pyöritellä samalla päässään, mitä sitä lauantai-iltana tulikaan tehtyä.
The Xx: Angels (albumilta Coexist, 2012)
– Tämän laulun tahdissa voi tavoittaa sen sunnuntain kuulauden; pakottavan tarpeen hukuttautua hattaraan ja olla nousematta sieltä enää koskaan pois.
”Tämän biisin tahdissa olen oikeasti syönyt hattaraa suoraan purkista ja vuodattanut muutaman miehekkään kyyneleen.”
Edward Sharpe & The Magnetic Zeros: Man On Fire (albumilta Here, 2012)
– Karnevaalitunnelman kuningas Edward Sharpe. Tässä kappaleessa on tiettyä melankolista uhmakkuutta, joka iskee allekirjoittaneeseen kuin tuhat volttia. Rivit ”I’m a hunter at bay / come set you free / over heartache and shame” ovat jotenkin todella sydäntäriipaisevia. Liikutaan astraalitasolla.
Bon Iver: Towers (albumilta Bon Iver, 2011)
– Minulla on joku fiksaatio korkealta laulaviin miehiin. Yhtälö paranee huomattavasti silloin, kun musiikki on näin mellow’ta. Bon Iverin kanssa olen ollut tekemisissä For Emma, Forever Ago -levystä asti. Tunnustan kuitenkin julkisesti, että fanitin yhtyettä jo ennen kuin olin kuullut ainuttakaan biisiä kyseiseltä levyltä. Levyn nimi itsessään on niin kaunis, että päätin päässäni ettei kyseinen yhtye voi olla huono. Ja ei se ollutkaan. Tämän biisin tahdissa olen oikeasti syönyt hattaraa suoraan purkista ja vuodattanut muutaman miehekkään kyyneleen.
Villagers: Nothing Arrived (Live From Spotify London, 2013)
– Koska elämä ei aina voi olla yhtä makeaa kuin hattara, tulee välillä kuunnella myös tällaisia lauluja. Melodia on hieno, mutta erityisesti rakastuin sanoihin. ”I waited for something, and something died / so I waited for nothing, and nothing arrived”. Helpoimmat lyriikat ovat yleensä parhaimpia ja tässä on saavutettu jotain todella kaunista. Pelko pitää meidät paikoillamme.
Novo Amor: Anchor (single, 2015)
– Korkeaääninen mies, singer-songwriter -mentaliteettia, särkynyt sydän ja hieman post-rock maailmaa. Tässä laulussa on kaikki kohdallaan. Tämän soidessa voi halailla tyynyä ja kaivella oikealla kädellään sitä kuuluisaa hattarapurkkia esiin samalla, kun velloo itsesäälissä. Rehellisesti sanottuna edellä mainittu toiminta kuvaa hyvin omaa elämääni viikonloppuisin.
Kavinsky: Nightcall (albumilta Outrun, 2013)
– Kävin katsomassa Driven elokuvateatterissa, kun eräs arvostelu loppui vapaasti siteeraten: ”Elokuva loppuu hiljaisuuteen lopputekstien pyöriessä taustalla. Tämä sama hiljaisuus jää myös yleisöön.” Drive on upea elokuva visuaalisine ja tarinankerrollisine kikkoineen. Tämä laulu soundtrackilta on täydellisintä ajomusiikkia lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun juhlat on juhlittu ja se sunnuntain tuttu haikeus alkaa valloittaa mieltä. Tämän laulun tahdissa en ole koskaan syönyt hattaraa.
Sunnuntaisoittari – Olli Somero: Hattaraa
Joosua: Hattara (ohj. Juho Länsiharju)
Olli Someron hehkuttaman Cinnamon Chasersin Luv Deluxe -videon voit tarkastaa tästä.
Menneiden aikain Sunnuntaisoittarit vaelluksellaan täällä.