Demoefekti 16/2020

Tällä kertaa Demoefektissä Suden Hetki, Defeat, Supreme Virtue ja Harha.
19.4.2020 12:07

SUDEN HETKI

Pirkanmaan Suden Hetki soittaa suomenkielistä metallia. Bändiä voisi verrata esimerkiksi Trio Niskalaukaukseen, mutta astetta rujommasta ja monitahoisemmasta kamasta on kuitenkin kyse. Toinen vertailupiste voisi olla tuoreempi Faith No More. Soundit ovat todella raskaat ja ammattimaiset ja laulussa on sopivassa suhteessa melodiaa ja raakuutta. Sävellyksenä Suden Hetki ottaa aikansa, mutta jokainen osa tukee toistaan erittäin hyvin. Sovituskin on tarkoituksenmukainen, mutta silti riittävän vivahteikas. Suden Hetki on onnistuminen kaikilla mittareilla. Viikon paras.

facebook.com/BandSudenHetki

DEFEAT

Päällisin puolin Defeat toimii moitteettomasti. Sen foofightersmaisen alternative rockin riffit murisevat mukavasti ja lauluääni on todella hyvä. Grohlmaisia koukkujakin löytyy. Tarkemman kuuntelun tuloksena alkavat ongelmat kuitenkin käydä ilmi. “When shit hits the fan / I do the best I can / to be who I am” -tyyliset sanoitukset ja jo usein aiemmin kuullut melodiat eivät tarjoa kuunteliljalle mitään uutta. Soitto kuitenkin pelaa, energiaa löytyy ja biisi toimii. Kitarasoolo ja sen jälkeinen tremolo-soundi kuulostavat erinomaisilta. Toteutus on saumaton, mutta sävellystä voisi vielä parantaa.

facebook.com/defeatband

SUPREME VIRTUE

Rovaniemen Supreme Virtue soittaa grungehtavan melankolista alternative rockia. Parannettavaa riittää vielä melkein kaikilla osa-alueilla. Yli neliminuuttisena Down on ylipitkä ja monotoninen sävellys.  Loppupuolella on myös aivan tarpeettomia osia. Aliceinchainsmainen laulu on soundiltaan hyvää, mutta aika dynamiikatonta ja melodiatonta. Muilta osin soundit ovat vähän demomaiset. Varsinkin liian äänekkäinä helisevät pellit häiritsevät. Soitto on kuitenkin oikein hyvää ja kitaristille täytyy antaa täydet pisteet toimivasta tunnelman luomisesta.

facebook.com/SupremeVirtue

HARHA.

Oulun Harha. yhdistelee 90-luvun grungea apulantamaiseen suomi-punkiin. Grunge-vaikutteet ovat siis enemmän garagemaista Mudhoney-linjaa kuin Pearl Jamin melodisuutta. Lähtöportit on simppeli pop punk -kappale. Onkin siis mysteeri miksi se on täytynyt venyttää melkein viiteen minuuttiin samoja paria osaa toistaen. Näissä osissa on hyvät melodiat, mutta puuroiset soundit ja aneeminen laulusuoritus vähän piilottavat sävellyksellistä osaamista. Soittoa pitäisi tiukentaa, soundeja selkeyttää ja biisiä ehdottomasti lyhentää alle kolmeen minuuttiin.

facebook.com/harha.yhtye


Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä. 

 

Lisää luettavaa