HER ALONE
Joensuun Her Alone soittaa saatekirjeensä mukaan sinfonista metallia. Into the Nightin perusteella bändin syntikkavoittoinen fiilistely muistuttaa kuitenkin erittäin paljon HIM:iä niin sävellyksenä kuin sovituksenakin. Erotuksena Her Alonen naislaulaja tuo mieleen Nightwishin Tarja Turusen. Soitto pelaa ja sävellyksenä Into the Night on tasapainoinen ja ammattitaitoinen, mutta siitä paistaa jonkinasteinen rutiininomaisuus läpi. Soundit ovat ihan mukiinmenevät, mutteivät lähelläkään esimerkiksi HIMin tasoa. Vähän enemmän innostusta ja omia ideoitakin kaipaisi.
HAAPIS MAK3 SAVVEH
Haapis Mak3 Savvehin Meidän koti on suomenkielistä hip hopia. Kuten liian usein Demolaariin tippuvassa suomiräpissä, riimit ovat liian simppeleitä ja kankeita. Kyllähän vokalisteilla cheekmaista ammattitaitoa löytyy, mutta nyt ei kuitenkaan olla 80-luvulla. Retroilun sijaan Haapis Mak3 Savveh tuntuu vain ajastaan jäljessä olevalta. Demomaisissa taustoissa ollaan myös päästetty itsensä vähän liian helpolla. Mutta itse biisi sitten onkin aika hyvä. Kansanmusiikkimainen kertsi tuo sopivaa kontrastia rytmisempiin säkeistöihin. Hyvä alku, mutta vaatii vielä työtä.
APOLLO I NINE
Meri-Lapin Apollo I Ninen musiikki on vaikeasti kategorioitavaa, mutta Postin perusteella lähimmäksi osutaan vuosituhannen vaihteen Trickyn soundia. Suomalaista maustetta tuovat “kimi päk ov siks in te mooning” -tyyliset sanoitukset, joista Mika Häkkinenkin voisi olla ylpeä. Soundit ovat erinomaiset ja sovituksessakin on hyviä ideoita, mutta sävellyksenä Post pysyy aika huonosti kasassa. Tempo pysyy samana, mutta muuten biisin osilla on aika vähän tekemistä toistensa kanssa. Samaa vaikutelmaa tekee kameramiehen demo reeliltä näyttävä musiikkivideokin. Pinta on kaunis, mutta sisältöä ei löydy.
MAGNETA PLAZA
Porin Magneta Plaza kertoo saatteessaan yhdistelevänsä melodisia koukkuja ja raskasta soitantaa tekniseen taituruuteen. Bifurkaation perusteella ollaan ylletty kahteen kolmesta. Tapping-melodiat ovat hauskoja ja raskasta ryttäystäkin löytyy, mutta teknisesti soitto on aivan liian epätarkkaa ja sekavaa musiikkityyliin nähden. Bifurkaatio muistuttaa Medusa Oblongadaa, mutta päälle muristut radiopuhelimetmaiset lauluosuudet eivät istu kokonaisuuteen. Melkein viisiminuuttisessa biisissä on myös liian monta huonommin toimivaa osaa. Alkuvaiheessa, mutta silti erittäin lupaava ja omaperäinen bändi.
Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.