The 69 Eyes – Angels

9.2.2007 14:19

The 69 Eyes -yhtyeen uusi albumi on saanut nimekseen "Angels". Mutta kun kyse on mustanpuhuvasta glamgoottiyhtyeestä, eivät enkelitkään ole enää entisellään.

Seuraavassa jutussa bändin keulamies Jyrki valottaa Angles-albumin biisien taustoja. Tämä juttu on jatkoa helmikuun Soundissa julkaistuun The 69 Eyes -haastatteluun.

Angels
Jyrki: – Angels sekä Devils ovat selkeitä sisarlevyjä ja Devils starttasi nimibiisillä, joten vaihtoehtoja ei juuri jäänyt. Kappaleen taustalta löytyy samaa ideaa kuin elokuvasta Black Hawk Down (Isku Mogadishuun) eli ne taivaalta tulevat enkelit eivät oikeastaan auta ketään, vaikka se ehkä onkin niiden alkuperäisenä ideana. Että yritetään jeesata, mutta loppujen lopuksi kaikki jäävät sinne sekasortoon ("Angels – flying over the land of blood… Angels – Why did you leave us here in misery"). Biisi on muuten yllättävänkin ajankohtainen Somalian epävakaan tilanteen vuoksi.

– Ideana oli myös laittaa mahdollisimman apokalyptinen ja sotainen biisi heti levyn alkuun. Kappale on kaiken kaikkiaan todella synkkä ja sen lopusta löytyy myös The Doorsin henkeä kirkkourkujen myötä. Taustakuorojen suhteen tehtiin magea sovitus, sillä nehän soundaavat ihan zombie-enkeleiltä, joiden laulusta tulee mieleen savuavat rauniot. Angelsin kannessa muuten toistetaan Apocalypse Now -leffan teemaa, vaikka meidän tapauksessa aurinko onkin laskemassa Los Angelesin yllä.

Never Say Die
Jyrki: – Viboja on poimittu messiin esimerkiksi Lords Of The Dogtown -skedeleffasta ja kappaleen nimi taas on peräisin The Goonies (Arkajalat) -elokuvasta. Sieltä tämä juttu jäi jotenkin mieleen ja sitten se vaan loksahti kertosäkeeseen ("never say die, leave me alone in the night"). Ideana oli duunata sellainen Youth Gone Wildin makuinen nyrkit ilmaan -hymni. Toisaalta tämä on myös 80-luvulta ja vampyyritematiikalta haiskahtava, todellisen iskukertsin sisältävä skeitti/goottipunk-ralli. Lopputulos on ehkäpä levyn magein biisi.

– Good Charlotten Joel ja Benji Madden ovat meidän frendejä ja olikin sitten ideana, että he olisivat tulleet vetämään taustalauluja tähän kappaleeseen. Itse asiassa he olivat jo äänittämässä omia osuuksiaan, kunnes heidän levy-yhtiönsä yhtäkkiä kielsi, etteivät kaverukset saa esiintyä muiden julkaisuilla.

Rocker
Jyrki: – Olen ihan varma, että suunnilleen jokainen bändi haluaa tehdä biisin nimeltä Rocker, mutta kaikilla ei riitä kantti loppuun asti. Mutta tosiaan, aika monet coolit bändit ovat duunanneet tämän nimisen biisin, esimerkiksi AC/DC ja Thin Lizzy. Meidän Rocker on tosin lähempänä Memphisiä kuin Dublinia tai Melbournea.

– Tämä teema vain putkahti jostakin esille, ja siinä on toki omat riskinsä, mutta rallista tuli todella kova. Ei voi mitään. Kun tekee Rocker-nimisen biisin niin se on vähän sama juttu kuin Gothic Girl tai Brandon Lee. Jutun on yksinkertaisesti pakko toimia – sitä ei voi selitellä sen enempää.

Ghost
Jyrki: – Goottihenkinen biisi; tässä on sellaista ison kummitustalon ja naamiaisten meininkiä. Apocalyptica on myös messissä. Eikä mitenkään väen vängällä tungettuna vaan sellot sopivat tähän biisin kuin keesi Timo-Timon päähän. Ja onpa mukana kunnon sellosoolokin. Mehän on puhuttu vaikka kuinka pitkään Apocalyptican jätkien kanssa tällaisesta yhteisestä biisistä, mutta homma kävi toteen vasta nyt. Nyt on toki helppo sanoa, että onneksi maltoimme odottaa, sillä sellot sopivat Ghostiin aivan loistavasti.

– Kappaleeseen liittyy myös aika hurjaa telepatiaa minun ja Johnny Lee Michaelsin välillä. Biisillä ei ollut nimeä, mutta sitten jostakin mieleeni nousi tämä Demi Mooren ja Patrick Swayzen tähdittämä 90-luvun elokuva Ghost. Menin sitten myöhemmin studiolle ja kappaleen alkuun oli ilmestynyt sellaista outoa suhinaa. Kyselin Johnnylta, että mikä meininki. Pian ilmeni, että Johnny oli jo aikoinaan nauhoitellut Ghost-leffasta niitä suhahduksia, kun Swayze painelee seinien läpi!

Perfect Skin
Jyrki: – Angelsin vanhin biisi. Kappaleen taustalla on tämä nykyinen tendenssi, kun kaikki haluavat itselleen sen täydellisen ihon. Ainakin kuvainnollisesti. No, sitten kun biisi oli jo tehty valmiiksi niin kauppoihin ilmestyi Marie Claire -lehden numero, jonka kannessa oli Paris Hilton sekä teksti "perfect skin". Kieltämättä siinä tunsi olleensa hituksen aikaa edellä.

– Minähän olen aina ollut tummien ja brunettejen ystävä, mutta blondijuttukin on auennut hiljalleen. Vaihtelu virkistää. Ja jos ajattelee Hollywoodin naisia niin mieleenhän nousee ensimmäisenä Marilyn Monroe ja ne muut glamoröösit blondit. Pitikin sitten laittaa Perfect Skiniin kohta, jossa luettelen näitä menneiden aikojen ja nykyisyyden Hollywood-vamppeja.

– Saimme myös kirjoitusapua Perfect Skin- ja Never Say Die -biiseihin parilta ruotsalaiselta. Kappaleethan voi periaatteessa jakaa "hyviin albumiraitoihin" ja "selkeisiin hittibiiseihin". Kaikki eivät tietenkään edes voi olla hittejä, joitakin juttuja ei kannata virittää äärimmilleen. Mutta tietyt kappaleet pitää viedä mahdollisimman pitkälle ja jos niihin voi vielä kysyä jeesiä osaavilta ulkopuolisilta niin eihän siitä ainakaan haittaa ole. Loppuvaiheessa jutut menevät vielä Johnnyn nokisen suodattimen läpi, joten ne kuulostavat joka tapauksessa meiltä.

Wings & Hearts
Jyrki: – Tässä on goottirokkia kehissä ja juttu kuulosti heti alussa myös voodoo-biisiltä. Meillähän on aina ollut näitä voodoon suuntaan kumartavia juttuja messissä, jopa ihan ensimmäisellä singlelläkin. Angel Heart on puolestaan ihan parhaita voodoon kanssa temmeltäviä leffoja ja tässä kappaleessa onkin lieviä viittauksia siihen suuntaan. Biisin lopetus on magea. Hiili äänitti kotipihassaan erilaisten lintujen laulua, mutta se laittoi ne soundit levylle väärinpäin. Onko se sitten satanistista linnunlaulua?

Star Of Fate
Jyrki: – Tämä kappale oli valmis jo syksyllä 2005, kun kiersimme Nightwishin ja The Scorpionsin kanssa Etelä-Amerikassa. Tällä kerralla inspiraation aiheena oli Disney-leffa Peter Pan ja sen tematiikka. Messissä on myös jonkinlaista preeriatunnelmaa. Ja toki biisin sanoja voi ajatella myös vampyyrihengessä, että nyt se aurinko nousee, pitää häipätä maisemista. Kappale oli aluksi aika "pieni", mutta Johnny loihti tästä vähintään elämää suuremman jutun.

– Miksi muuten Disneyn ja kumppaneiden 1940-50 -lukujen fantasiamusa tuntuu joskus yllättävänkin läheiseltä? Pitää muistaa, että iso osa amerikkalaistuneista elokuvasäveltäjistä oli alunperin venäläisiä tai jotakin puolalaisia emigrantteja. Sen takia niistä jutuista löytyy sitä slaavilaista melankoliaa. Ja sellaista tuntuu Johnnyltakin syntyvän. Sami Saari ja Kimmo Härmä pistivät vielä taustalle todella mahtavat 50’s-henkiset kuorolaulut. Siinä on magiikkaa.

Los Angeles
Jyrki: – Oltiin viime maaliskuussa keikalla Whiskey-A-Go-Go:ssa. Keikka oli nappisuoritus ja niitä tunnelmia nähdään myös Angelsin bonus-dvd:llä. Se iltahan oli käytännössä täydellinen rock and roll -unelman toteutuminen; päästiinhän me vetämään loppuunmyydylle yleisölle The Doorsin ikivanhassa kantapaikassa. No, keikan jälkeen menin treffeille yhden Hollywood-neitokaisen kanssa ja kuinka ollakaan, siitä tuli todella kaoottinen ilta. Koko homma päättyi suunnilleen niin että ihmiset kaatuilivat toistensa päälle ja löivät päitään mihin sattuu. Sieltä ei puuttunut verta tai kyyneliä, se oli kunnon rock and roll mayhemia! Mutta samalla se sekasorto inspiroi ihan valtavasti ja kelasin heti, että nämähän olivat suunnilleen parhaat treffit ikinä. Tuli myös mieleen, että tästä pitää tehdä kunnon draivibiisi L.A.Womanin hengessä. Ja itse! asiassa tämä treffeillä tapaamani gimma päätyi lopulta Angelsin kanteenkin…

In My Name
Jyrki: – Rockmusiikkihan on selkeästi kehittynyt gospelista. Kun kuuntelee Elvistä, Johnny Cashia tai Nick Cavea niin hommahan tulee kerralla selväksi. Joku Danzig on myös hyvin lähellä näitä samoja juttuja, vaikka se onkin sijoittanut omaan hommaansa myös vastakkaisia symboleja. Devilsilläkin oli joitakin gospel-viittauksia, mutta tällä kerralla kelasin, että antaa mennä vaan loppuun asti. Ihan silkkaa gospeliahan tämä on, vaikka arkkienkeleitä ei heitelläkään kehiin.

– Idea tuli taas kerran sieltä maaliskuun jenkkirundilta. Jäätiin kiertueen jälkeen vähäksi aikaa relaamaan Hollywoodiin ja eräänä päivänä sain joltakin tyypiltä lentolehtisen, jossa oli Markuksen evankeliumi. Sitten myöhemmin Suomessa kuuntelin uusien biisiemme demoja ja matkalaukkuja availlessani tämä lehtinen osui taas käsiini. Se kaveri oli alleviivannut evankeliumista joitakin juttuja ja niitä aiheita modifioiden syntyi tämän kappaleen kertosäe. Se oli kuin johdatusta ylhäältä. Onhan se aika mageata, että joku ojentaa sinulle Hollywoodissa valmiiksi alleviivatun evankeliumin, joka sitten tipahtaa käsiin myöhemmin himassa.

Shadow Of Your Love
Jyrki: – Johnny tuumasi kerran, että tämän biisin laulusovitukset kuulostavat ihan Sound Storm Shockilta! Eräs viimeisimmistä levylle valmistuneista kappaleista. Kirjoitin sanat lopulliseen muotoonsa, kun olin Keniassa Garissa-nimisellä paikkakunnalla lokakuun alussa. Se oli ihan maaseutua, viereisessä joessa näki krokotiileja ja virtahepoja. Sitten tuli puhetta myös kirahveista ja autonkuljettaja innostui kertomaan, että niitä näkee joella auringon laskiessa. Mentiin sitten katsomaan ja sieltä ne kirahvilaumat ilmestyivät todella täsmällisesti. Se oli ihan uskomattoman näköistä, suunnilleen upeinta maailmassa. Kirjoittelin sitten muutamien biisien sanoja myöhemmin illalla ja tämä kappale muovautui suoraan niistä auringonlaskun fiiliksistä.

Frankenhooker
Jyrki: – Tämä on silkkaa horrorpunkkia. Ehdoton bailubiisi Halloweeniksi 2007 ja siitä ikuisuuteen. Frankenhooker on itse asiassa kauhukomedia 90-luvun alusta. Leffassa nähdään hullu tiedemies, joka rakentaa itselleen gimmafrendin ilotyttöjen palasista. Eihän siinä kuitenkaan kovin hyvin käy, kun tämä mimmi lähtee välittömästi hommiin Manhattanin 42. kadulle. Tässä biisissä on siis tilkka New Yorkia.

– Oli myös ajatuksena jatkaa traditiota, kun meillä on ollut näitä gootti-immeisiin liittyviä biisejä. Blessed Be -levylle päätyi Gothic Girl, Paris Killsiltä löytyy Don’t Turn Your Back On Fear ja Devilsiltä puolestaan Christina Death. Frankenhooker onkin sitten vähän räjähtäneempi tapaus! Tästä teemasta saa muuten helkkarin coolin girliepaidan, jonka selkään tulee slogani "you suck". Biisin lopussahan lauletaan tuota "you suck" -kohtaa ja taustakuoroon päätyi esimerkiksi Ville Pusa!

Plus bonus… Wrap Your Troubles In Dreams (2006)
– Tehtiin tosiaan Wrap Your Troubles In Dreams uusiksi. Alunperinhän kappale on julkaistu jo vuonna 1997. Tämä on downloadatuin biisimme – todennäköisesti siitä syystä, kun kappale soi taustalla Bam Margeran esitellessä himaansa MTV Cribsissä. Samassa ohjelmassa Bam mainitsee kuuntelevansa Wrap Your Troubles In Dreamsin joka aamu.

– Margerahan on nyt tekemässä Dream Seller -elokuvaa ja se on kelannut laittavansa Wrap Your Troubles In Dreamsin pyörimään lopputekstien ajaksi. Mietittiin sitten, että kappale kannattaisi varmaan duunata uusiksi. Oli muuten mielenkiintoista lukea Dream Sellerin käsikirjoitus, sillä biisin sanat sopivat siihen ihan järjettömän hyvin. Ja minähän olen huitaissut ne kasaan aika sekavissa olosuhteissa vuosikausia sitten…

– Tämä uusi versio tulee varmaan messiin ainakin Angelsin jenkkipainokseen. Saa nyt nähdä.

Lisää luettavaa