Haastattelu: Apocalyptica kertoo Metallica-kiertueesta, Sabaton-yhteistyöstä sekä ”parhaan kuuloisesta Apocalyptica-levystä ikinä”

Apocalyptican jäsenistö kertoi vuoden 2019 viimeisessä Soundissa uuden Cell-0-levynsä saloista. Nelikon pohdintoja kirjasi muistiin Timo Isoaho.

Eletään läpeensä harmaata marraskuun lopun iltapäivää, ja Apocalyptican nelikko – sellistit Eicca Toppinen, Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen sekä rumpali Mikko Sirén – on saapunut Helsingin Kalasataman tuntumassa sijaitsevalle Sonic Pump -studiolle. Paikka on Apocalypticalle erittäin tuttu.

– Olemme työskennelleet täällä usein menneiden vuosien aikana. Kun valmistelimme Worlds Collide -albumia vuonna 2007, Slayerin Dave Lombardo käväisi täällä purkittamassa rumpuosuudet Last Hope -biisiin. Kolmisen vuotta myöhemmin, kun teimme 7th Symphony -pitkäsoittoa tuottaja Joe Barresin kanssa, palasimme taas Sonic Pumpille, muistelee Toppinen ja jatkaa:

– Kun aikoinaan mietimme parasta mahdollista nauhoituspaikkaa uudelle Cell-0-albumille, tämä studio tuli saman tien mieleen.

Muusikoiden tämänkertaisen Sonic Pump -vierailun syynä on Soundin haastattelu, mutta eivät yhtyeen ilonaiheet suinkaan siihen pääty. Viihtyisän studion taukohuoneen pöydällä nimittäin makaa parikin muhkeaa pahvilaatikkoa, joiden sisuksista löytyy kaivattuja esineitä – tarkemmin sanottuna jokunen Cell-0-albumin vinyyliversio. Lopputuloksen jylhä visuaalisuus herättää muusikoissa ansaittua ihailua.

Instrumentaalialbumi Cell-0 (lausutaan ”cell zero”) on Apocalyptican yhdeksäs pitkäsoitto, ja sen myötä nelikko palaa alkuaikojensa tunnelmiin varsin monin tavoin. Tämä ei ole sisänsä kovin iso yllätys, sillä yhtyehän valmisteli Cell-0:a samaan aikaan, kun se kiersi maailmaa ensimmäisen levynsä, instrumentaalituotos Plays Metallica By Four Cellosin juhlistuksen merkeissä.

– Julkaisimme Plays Metallica By Four Cellosin uuden version kesällä 2016, levyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Ajattelimme samalla tehdä noin parikymmentä juhlakonserttia, mutta tämä suunnitelma kuivui kokoon heti kättelyssä… Kun promoottorit eri puolilla maailmaa kuulivat keikkasuunnitelmistamme, tarjouksia alkoi sadella joka puolelta, ja lopulta paiskasimme pitkälti yli kaksi sataa Plays Metallica -vetoa, hymyilee Sirén.

– Tavallaan tässä hommassa kävi vähän samalla tavalla kuin 1990-luvullakin: kun nauhoitimme ja julkaisimme debyyttimme, ajattelimme – tai toivoimme – sen myyvän tuhat kopiota. No, lopulta sitä kaupattiin pari miljoonaa, naurahtaa Toppinen.

– Oli myös hienoa, että osa juhlakiertueen keikoista tapahtui klassisen musiikin esittämiseen tarkoitetuissa konserttisaleissa, ja tämä toi kaivattua vaihtelua rockareenoilla soittamiseen. Klasaripaikoissa oli myös helppo nähdä, miten laaja-alainen Plays Metallica by Four Cellos -albumin ja yleisemmin koko Apocalyptican fanikunta oikein onkaan. Keikoille saapui yleisöä kliseisesti sanottuna vauvasta vaariin!

Lähes yhtä heterogeeninen yleisömassa täytti Hartwall-areenan viimeistä penkkiä myöten marraskuun loppupuolella, kun Apocalyptica käynnisti ruotsalaisen Sabatonin kanssa tehtävän Euroopan-kiertueen. Kyseessä oli pistokeikka, sillä muutaman viikon mittainen rundi käynnistyy toden teolla vasta tammikuun loppupuolella.

– Jo muutaman kerran mainittu Plays Metallica by Four Cellos -kiertue päättyi Ukrainaan marraskuun alkupuolella, ja jo parin viikon päästä tapahtunut Helsingin-konsertti oli Cell-0-maailmankiertueen ensimmäinen veto. Emme siis olleet poissa lavoilta mitenkään liian kauan, sanoo Kivilaakso ja nauraa.

– Vaikka rakastammekin Metallican tuotantoa yli kaiken, tuntui silti hemmetin hyvältä päästä muokkaamaan settilistaa uusiksi. Käynnistimmekin Hartwall-keikan Cell-0:lta lohkaistulla Ashes of the Modern World -singlellä, ja uuden materiaalin livenä paiskaaminen tuntui mahtavalta.

Apocalyptican ja Sabatonin yhteispeli ei suinkaan rajoitu tähän yhteen Euroopan-kiertueeseen. Kaksikon ensimmäinen yhteistyön hedelmä saapui markkinoille jo viime kesänä, kun Apocalyptica julkaisi oman sovituksensa Sabatonin viimeisimmän The Great War -albumin Fields of Verdun -ykkössinglestä.

– Sabatonin basisti ja manageri Pär Sundström on mieletön visionääri. En tiedä, oliko tämä ensimmäinen kerta populaarimusiikin historiassa, kun joku yhtye julkaisee oman sovituksensa toisen bändin tulevaa levyä promotoivasta singlestä – vieläpä ennen kappaleen alkuperäisen version julkaisua –, mutta ei tällaisia tempauksia ainakaan liian usein ole tehty!

Uppoudutaanpa tässä vaiheessa vähän tarkemmin Apocalyptican yhdeksännen studiolevytyksen maailmaan. Niin, siinähän ei ole varsinaisesti mitään outoa, että Sonic Pumpin tarkkaamossa istuskeleva Apocalyptica-miehistö hehkuttaa Cell-0:a maasta taivaaseen – niinhän jokainen uuden albumin julkaisuun valmistautuva itseään kunnioittava bändi tekee –, mutta selvästi harvinaisempaa on se, etteivät muusikoiden lausumat ylistävät sanat tunnu tämän pitkäsoiton tapauksessa turhalta sanahelinältä. Cell-0 on nimittäin alusta loppuun niin totaalisen hurjapäistä, tunnelmien äärilaidasta toiseen jyskyttävää ”sellometallista” tykitystä, että varomaton kuulija on pudota kappalemateriaalin äärellä penkiltä kerran jos toisenkin.

– Valmistelimme albumin materiaalia hieman uudella tavalla. Tällä kerralla kirjoitimme kappaleita aluksi omin päin ja nauhoitimme sen jälkeen kustakin aihiosta hyvälaatuisen demon – ja vasta sen jälkeen toimme biisiaihioita muiden kuultavaksi, kuvailee Kivilaakso.

– Tällainen työskentelytapa vaatii tietenkin sataprosenttista uskoa yhtyekavereiden ideoihin ja taitoihin, mutta meidän välillemme on kehittynyt sokea luottamus menneiden vuosien – vuosikymmenien! – aikana. Eikä ihan turhaan.

Apocalyptican sataprosenttista luottoa omaan tekemiseen kuvaa myös se, ettei yhtye halunnut tällä kerralla pestata ulkopuolista tuottajaa.

– Päätimme valmistella kappaleet omin päin alusta loppuun – paitsi miksauksen osalta. Jossakin vaiheessa yksinkertaisesti teimme sellaisen päätöksen, että “fuck it – tehdään tämä juttu nyt itse”.

Vaikka kyse on puhtaasta instrumentaalimusiikista, Cell-0 on silti “tiettyjen aiheiden ympärille” kasautuva konseptialbumi.

– Emme halua ohjata kuulijoiden ajatuksia liian vahvasti, mutta toki levyn teemasta voi tehdä jotakin päätelmiä Ashes of the Modern Worldin, En Route to Mayhemin ja Beyond the Starsin kaltaisten otsikoiden pohjalta – se on selvää, että kappaleissa liikutaan suurien asioiden ja tunnelmien äärellä. Albumin kansivihkosta löytyy myös jokaiseen biisiin liittyvä maalaus, ja ne kaikki luovat lisävaloa konseptin suuntaan.

Palataanpa vielä dynaamiselta, raivokkaalta ja päällekäyvältä soundaavan albumin miksaukseen. Siitä nimittäin vastaa Andrew Scheps, jonka aikaisempia yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Black Sabbath, Metallica, Green Day ja Red Hot Chili Peppers.

– Olemme haaveilleet jo pidemmän aikaa yhteistyöstä Schepsin kanssa, mutta hän on aikaisemmin tuntunut saavuttamattomalta kaverilta – esimerkiksi hintalappunsa puolesta, sanoo Toppinen.

– Tällä kerralla halusimme katsoa kortit loppuun asti, ja sitten paljastuikin, että Scheps diggaa bändin meiningistä ja haluaa miksata albumin. Ja hyvä niin, sillä Cell-0 on parhaan kuuloinen Apocalyptica-pitkäsoitto ikinä!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/19.