Waltari on aina tehnyt asiat omalla tavallaan. Sen vuoksi ei tule järin isona yllätyksenä, ettei 3rd Decade – Anniversary Edition ole mikään perinteinen kokoelmalevy.
Kärtsy: – Meidän piti juhlistaa menneitä keikkailemalla alkuperäisen kokoonpanon voimin, mutta sattuneesta syystä suunnitelma peruuntui. Levy yhtiö Metalvillen puolelta tuli sitten ehdotus kollegoiden kanssa toteutettavasta all stars -albumista, ja tartuin ideaan saman tien. Olen aina diggaillut kaikenlaisista yhteisproggiksista ja erikoisista vedoista.
Jonne: – Kun Kärtsy kysyi mukaan yhtyeen juhlalevylle, olin välittömästi messissä. Tämä on suuri kunnia.
Kärtsy: – Pyysin messiin ansioituneita kanssamuusikoita, joiden kanssa tuntui luontevalta tehdä yhteistyötä. Suuri osa kysytyistä pääsi mukaan, mutta alustavalla listalla oli myös esimerkiksi Alexi Laihon nimi. Sitten valitettavasti kävi miten kävi.
3rd Decade -kokoelmalla Waltari toimii eräänlaisena house-bändinä, kun taas vierailijat näyttelevät kappaleiden pääosia. Mukana ovat esimerkiksi Mr. Lordi, Die Kruppsin Jürgen Engler, Marko Hietala, Bomfunk MC’s ja Eläkeläiset.
Kärtsy: – Mitä mielenkiintoista siinä olisi ollut jos olisimme värkänneet omista biiseistä uusia versioita? Koko homman pointti oli siinä, että mukaan kutsutut kollegat saivat sovittaa kappaleet täysin uusiksi.
Jyrki: – Olen sanonut Kärtsylle vuosien mittaan todella monta kertaa, miten kovasti diggaan In The Cradle -biisistä. Kun sitten lähdin kokoelmalle mukaan, versioitavaa kappaletta ei tarvinnut paljon miettiä.
Jonne: – Olen niin kova Waltari fani, että In The Cradlen uusiksi sovittaminen meinasi aluksi vähän hirvittää. Sitten tajusin Jyrkin kanssa sen, että Waltarin viehätys perustuu suurelta osin spontaaniin ja ennakkoluulottomaan räiskähtelyyn, ja tuore sovituskin pitää tehdä samalla tavalla: impulsiivisesti hullutellen. Kun alkuperäiseen Waltari-biisiin lisätään uusi annos luovaa hulluutta, eihän lopputulos voi olla muuta kuin silkkaa kovuutta.
Kärtsy: – Waltari on julkaissut laskentatavasta riippuen neljätoista levyä. 3rd Decade on näistä ensimmäinen, jossa päärooli ei ole minun vastuulla. Soitin toki tälläkin kerralla bassoa, lauloin muutamia rivejä ja ohjelmoin erilaisia juttuja, mutta paljon enemmän seurasin muiden muusikoiden tekemisiä.
Jyrki: – Kuten todettua, Waltarin DNA:han kuuluu tietty määrä hienoa musiikillista hulluutta. Me lähdimme samoille poluille, ja päätimme pistää In The Cradleen esimerkiksi Jonnen joikausta.
Luodaanpa sitten muutamia katseita kohti menneitä vuosia ja saavutuksia – siis 3rd Decade – Anniversary Editionin perustuksia.
Jyrki: – Jos minulta kysytään, moni unohtaa pari tärkeää Waltarin uraan liittyvää juttua. Ensinnäkin sen, että Waltari oli yksi Suomen cooleimmista rockbändeistä jo 90-luvun alkupuolella. Eräs tämän asian absoluuttisista mittareista on se, että Waltari sai aikoinaan kunnian esiintyä Tavastian uuden vuoden bileiden päänimenä – Havana Blackin jälkeen ja ennen His Infernal Majestyn pitkäaikaista valtakautta.
– HIMistä taas saadaan jykevä aasinsilta kohti ulkomaita: Waltari oli ensimmäinen suomalainen yhtye, joka kykeni saavuttamaan merkittävää suosiota Saksassa ja muualla Keski Euroopassa. Bändin merkitys täkäläisen rockin kansainvälistymisessä on valtava.
Jonne: – Kun Waltari aikoinaan solmi diilin Roadrunner Recordsin kanssa ja esiintyi Roskilden kaltaisilla festivaaleilla, tajuntaan iskeytyi vahva usko, että suomalainen bändi voi menestyä missä tahansa.
Kärtsy: – Kun me muutettiin Berliiniin 90-luvun alkupuolella ja saatiin suosiota, hehkutettiin täysillä suomalaisia bändejä. Kerrottiin aina toimittajille, että Suomi on täynnä kovia ryhmiä.
Jyrki: – Kun The 69 Eyes lähti Saksaan 90-luvulla, journalistit puoletaan mainitsivat aina Waltarin. Että siistiä, te tulette samasta maasta!
Kärtsy: – Kotimaassa meistä alettiin puhua ”koko kansan kivana vientibändinä” ja ”suomalaisen rockin toivona”, eikä me tykätty siitä yhtään. Me koettiin olevamme keskisormea heiluttava lainsuojaton punkkarilauma, joka tekee mitä huvittaa. Seuraavaksi me sitten julkaistiinkin klassista musaa ja death metalia sekoittanut Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C -teos.
Jonne: – Jos jostakin, uskalluksesta ja rohkeudesta Waltari ansaitsee täydet pisteet. Varman päälle pelaaminen ei ole koskaan ollut Waltarin juttu.
Kärtsy: Varman päälle ei pelattu vuosituhannen alkupuolellakaan, sillä me pidettiin taukoa juuri silloin, kun HIM, The Rasmus, Nightwish ja muut breikkasivat toden teolla. Jossittelu on silti turhaa, sillä viidentoista vuoden duuniputken jälkeen Waltarin takki oli tyhjä. Oli pakko vetää henkeä.
Se taisi kannattaa, sillä nyt Waltarin mittarissa on kolmekymmentäviisi vuotta. Tällaisen virstanpylvään saavuttaminen ei ole arkipäivää ihan jokaiselle rockyhtyeelle.
Kärtsy: – Mikä parasta, meininki tuntuu vain paranevan. Tehtiin usean viikon mittainen Euroopan-kiertue amerikkalaisen Dog Eat Dogin kanssa syksyllä 2019, ja se oli yksi parhaista rundeista ikinä. Kun tultiin himaan, fiilis oli sellainen, että mehän ei mokattu kertaakaan koko kiertueen aikana!
Jyrki: – Ja homma jatkuu… The 69 Eyes soitti viime kesänä isolla Rock Castle -festivaalilla Tšekissä. Keitä muita suomalaisia löytyi esiintyjälistalta? Tietenkin Waltari ja Korpiklaani.
Kärtsy: – Tämä lienee loputon trippi. Kun pääsee kunnolla vauhtiin, ei halua koskaan pysähtyä. Muistan elävästi, kun Waltari esiintyi Kissin avausbändinä Prahassa vuonna 1997, ja Ace Frehley suunnilleen talutettiin lavalle… Siitä on melkein neljännesvuosisata, ja Ace keikkailee edelleen. Täytyy ottaa miehestä mallia!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 10/21.