Kuolema on kiinnostanut Minja Koskea pienestä pitäen. Hän on järkeillyt kotiseutunsa Kuhmon olevan keskeinen osa sitä. Siellä olennaisena osana hänen arkeaan oli metsästäjä-kalastajakulttuuri.
– Sitä on pienestä asti joutunut miettimään, että mitä tuolle pupulle nyt kävi? Nyt se roikkuu tuossa meidän kuistilla. Missä se sielu on ja minne se menee? Luonnon keskellä paljon olleena luontouskomukset herättävät ajatuksia ja ne tulevat kappaleisiini. Esimerkiksi ajatus siitä, että mitä jos tuolla kivellä on oma sielu ja oma elämä, pohtii Koski.
Uuden levyn kappale Ounasjoen Ainoja on hyvä esimerkki tästä. Ounasjoella ja Ainolla on siinä jonkinnäköinen suhde. Molemmilla heillä on sielu.
Kuolema on ollut vahvana osana Kosken arkea monella tapaa. Hänen adoptioisänsä on ammatiltaan haudankaivaja ja krematorionhoitaja. Äitinsä taas on ollut tekemisissä vanhusten kanssa, ja Minja on ollut sitä näkemässä sekä tapaamassa muutaman kerran jo saattohoidossa olevia.
– Kuolema on pelottava asia monille. Kuolema on kuitenkin osa elämää. Musiikissani kuolema voi olla jännittävä seikkailu, eikä niinkään synkkä asia. Siitä voi tehdä myös riemullista ja jännittävää. Pakkohan kuolemaa on jollain tavalla käsitellä, että pystyy elämään tässä maailmassa kaiken kauheuden keskellä, Koski kertoo.
M:n uusin levy Mustarastaat tulivat on tuotettu yhdessä Miikka Ahlmanin kanssa. Teatteri ja musiikki yhdistävät kaksikkoa mutta suurelta osalta myös M:n yhtyettä. Koski sekä kitaristi Jussi-Pekka Parviainen tienaavat leipänsä myös näyttelijäntyöllä, ja tuottaja Miikka äänisuunnittelulla.
Samankaltainen tausta yhdistää, mutta tuo samalla myös aikataulullisia haasteita, kun teatterin esitys- ja harjoituskaudet sekä yhtyeen kiertueet tulisi sovittaa yhteen. M:n taiteessa eri taidemuodot keskustelevat keskenään. Esimerkiksi Mustarastaat tulivat -biisi on tehty Kajastus-nimiseen, tanssia, runoutta ja musiikkia yhdistäneeseen teokseen, jossa oli Eeva-Liisa Mannerin runoja.
– Mä sävelsin biisin alun perin Mannerin runoon tuohon teokseen, ja myöhemmin tein omat sanat siihen. Usein taidemuodot ruokkivat toinen toisiaan: teatteri sekä musa ja liike, kuvaa Koski.
Jokaisen levyn kanssa M:n musiikki on syntynyt kappalelähtöisesti. Minja Koski säveltää biisit ja tekee usein esituotantoakin jo samassa vaiheessa. Sitten tuottaja Miikka Ahlmanin kanssa pohditaan, mikä on lopullinen sovitus ja soitinnus millekin biisille.
– Tällä levyllä esimerkiksi Nuo lapset -biisin mä sävelsin pianolla. Tajusin heti, että mä haluan tähän vaan jousikvartetin. Sitten taas muutamassa biisissä on käytetty ihan perusbändisoittimia.
M:n albumeille on tärkeää, että biisit kommunikoivat toistensa kanssa sisällöllisesti.
– Mä tykkään itse kuunnella sellaisia levyjä, joissa on keskenään erilaisia sovituksia. Björk on tästä hieno esimerkki. Tunnistettava laulusoundi, joka pitää sen linjakkaana ja samana artistin levynä sovitusten variaatiosta huolimatta. Se on ollut mulle tavallaan semmoinen johtotähti aina kun itse rakentaa albumia. Maailman on tärkeää olla yhtenäinen, mutta sovitukset voi olla hyvinkin erilaisia. Punaisena lankana oli tällä levyllä elämän loppuminen, ja mitä siitä on ajateltu ja miten siihen on suhtauduttu aikaisemmin esimerkiksi muinaisuskoissa.
Minjan opiskeluaikana Kaj Chydenius ehdotti hänelle yhteistyötä. Minja oli pienenä jo häntä fanittanut ja käynyt muutaman konsertin kuulemassa. Yhteistyöehdotus oli hänelle suuri kunnia.
– Me ollaan tehty monta konserttikokonaisuutta ja levytyksiä. Kaj’n kanssa yhteistyö on ollut tosi merkityksellistä. Hänen kauttaan olen oppinut paljon musiikin tekemisestä, sen tulkitsemisesta ja runoudesta. Kaj on hyvin, hyvin ihana ihminen ja hieno säveltäjä, hehkuttaa Minja.
Kaj Chydenius siirtyi ajasta iäisyyteen 20. päivä huhtikuuta. Samana ilta koettiin liikuttava hetki, kun M tulkitsi Chydeniuksen muistolle hänen kanssaan yhdessä levyttämänsä kappaleen Hyvästi Oulun Tubassa.
Teksti: Sami Sankilampi
Haastattelu on julkaistu Soundissa 5/24.