Haastattelussa Suomeen soolokeikoille ja Raskasta joulua -konsertteihin saapuva Dee Snider – ”Olen nyt päässyt siihen pisteeseen, johon olen pitkään halunnutkin”

Sanni Pohjalainen

Twisted Sisterin keulahahmona tunnetuksi tullut Dee Snider julkaisi kesällä uuden sooloalbuminsa, Hatebreed-yhtyeestä ja radiojuontohommistaan tunnetun Jamey Jastan tuottaman For The Love Of Metalin. Snider saapuu tämän niin kriitikot kuin fanit hurmanneen ja ällikällä lyöneen levynsä tiimoilta Suomeen kuluvalla viikolla ja heittää keikat Tampereella 5.12., Oulussa 7.12. ja Lahdessa 8.12.. Lisäksi Snider on mukana Raskasta joulua -kiertueella Raumalla tiistaina 4.12. sekä Helsingin Hartwall-areenalla lauantaina 8.12.

Soitimme Sniderille Tennesseen Nashvilleen ja kyselimme miehen kuulumisia näin tulevien Suomen-keikkojen alla ja puhuimme muun muassa hyvän vastaanoton saaneesta soololevystä, mitä Twisted Sisterin jäähyväiskiertueesta jäi päällimmäisenä käteen ja mikä on Sniderin suosikkijoululevy. Lue haastattelu tuosta alempaa.

For The Love Of Metal kuulostaa yllättävän tiukalta, energiseltä ja nälkäiseltä ja se on otettu todella hyvin vastaan. Yllättikö lopputulos sinua itseäkin?

– Lähes jokainen arvio on alkanut sanoilla “Yllätyin…” tai “En ollut valmis tähän…” ja joka kerta sellaisia arvioita lukiessani olen kiljahtanut ääneen, että “Sama täällä!” Eli kyllä, yllätyin itsekin, Snider nauraa.

– Kaikki kunnia menee Jamey Jastalle, joka todella rakastaa kaikkea metallia ja haastoi minut tähän mukaan. Hän halusi minun tekevän tuoreelta ja nykyaikaiselta kuulostavan metallilevyn, mutten ollut varma, pystynkö siihen. Hän opasti ja ohjasti minua, toimi tuottajana ja sai kaikki nämä nuoret muusikot mukaan. Minähän olen ollut syntymästäni asti todellinen metallifani, mutta hän sai minut jälleen uskomaan ja tekemään sitä, mitä olin syntynyt tekemään.

– Kun menin ensimmäistä kertaa studioon ja lauloin näitä biisejä, ajattelin että jumalauta, miten kovaa! Koko homman täytyy lähteä siitä, että rakastat sitä itse ja uskot siihen. Sen täytyy tuntua omalta. On siis ollut todella hienoa nähdä, millaisia reaktioita se on aiheuttanut.

Oliko teillä jotain erityisiä tavoitteita tai ohjenuoria levyä tehdessä?

”Levyn nimi on For The Love Of Metal, koska se on tehty nimenomaan rakkaudesta lajiin.”

– Levyn nimi on For The Love Of Metal, koska se on tehty nimenomaan rakkaudesta lajiin. Meillä ei ollut levytyssopimuksia tai mitään, kun menimme Jastan kanssa studioon tekemään biisejä omilla rahoillamme. Kun sitten ihmiset kuulivat, että Jamey työstää minun soololevyäni, joka puolelta alkoi tulvia viestejä. Mark Morton Lamb Of Godista, Alissa White-Gluz Arch Enemystä, hiljattain edesmennyt Oli Herbert All That Remainsista… Kaikki halusivat mukaan ja olin todella otettu, miten nämä nuoremman polven edustajat halusivat työskennellä ilmaiseksi ihan vain tekemisen ilosta, Snider kiittelee.

– Jamey vakuutti, ettemme lähde kaivelemaan menneitä, vaan teemme nykyaikaisen levyn minun äänelläni, koska sitä hevimaailma Jastan sanoin tarvitsee. Luotin häneen täysin. Eikä hän ole mikään jees-mies, vaan uskaltaa myös sanoa vastaan. Yksi levyn kuunnelluimmista biiseistä oli sellainen, jonka ideasta en alun perin pitänyt ja totesin Jameylle, että enpä oikein tiedä tästä – ja siinä kohtaa moni olisikin ollut, että “Jos se on Dee Sniderin mielestä huono, niin sitten se on huono”. Mutta Jamey oli tiukkana: “Ei ei, luota minuun, tästä tulee kova”. Ja siitä tulikin lopulta mahtava biisi, joka päättää koko levyn.

Kun vastaanotto on kerran ollut näin positiivinen ja halukkaita yhteistyökumppaneita löytyy, kyteekö seuraava levy jo mielessä?

– Ehdottomasti. Seuraavan levyn suunnittelu on itse asiassa jo alkanutkin. Jameylla on visio ja arvostan häntä suuresti sen vuoksi. Ja heviyhteisön vastaanotto on tosiaan ollut hyvä – Rob Halford ylisti levyä ja sanoi haluavansa olla mukana seuraavalla. Samoin Mark Tremonti on ilmoittanut olevansa halukas tulemaan mukaan. Moni siis haluaa kelkkaan ja niinpä seuraava levy onkin jo työpöydällä. En osaa sanoa, milloin pääsemme kunnolla sen pariin, mutta jatkoa Love Of Metalille on ehdottomasti tulossa, Snider vakuuttaa.

– Olen nyt päässyt siihen pisteeseen, johon olen pitkään halunnutkin – en vain ennen tiennyt, miten siihen päästään. 90-luvulla lopetin biisien tekemisen, koska minusta tuntui, että vain matkin uusia bändejä. Musan täytyy tulla sydämestä eikä se saa olla väkisin väännettyä, siksi lopetin. En tiennyt, miten saada yhteys nykyhetkeen ilman, että kuulostan teennäiseltä. Juuri siinä Jasta ja kaikki muut muusikot auttoivat minua.

Tulet levyn tiimoilta myös Suomeen. Mitä fanit voivat odottaa näiltä keikoilta?

”Toki soitan myös Twisted Sisterin biisejä – en tiedä, mitä tapahtuisi, jos en soittaisi niitä!”

– Paljon uutta ja paljon vanhaa. Onneksi minulla on nyt käsissäni levy, jota ihmiset oikeasti haluavat kuulla. Kun menen keikalle, ihmiset huutavat uusien biisien nimiä ja laulavat niitä mukana. Minulle on tärkeää soittaa uusia biisejä, joilla on merkitystä juuri nyt.

– Toki soitan myös Twisted Sisterin biisejä – en tiedä, mitä tapahtuisi, jos en soittaisi niitä! Mutta kun soitan uuden bändini kanssa vaikka Under The Bladea, se on paljon hevimpi – nykybändini tuo niiden biisien metallivaikutteet paremmin esiin. Niissähän on aina ollut hevimpi puoli – minähän olen henkeen ja vereen metallipää – mutta Twistedissä siihen sekoittui glam rockia, Alice Cooperia ja muita vaikutteita. Joten kun uusi bändini soittaa niitä biisejä, ihmiset huomaavat, miten metallia ne oikeasti ovatkaan. Snider tuumaa.

Edellinen visiittisi Suomeen tapahtui Twisted Sisterin jäähyväiskiertueella. Mitä muistikuvia tuo keikka ja rundi jätti?

– Euroopassa ja erityisesti Skandinaviassa – joo, tiedän ettette halua tulla niputetuksi samaan kasaan, mutta te kaikki olette todellisia metallimaita ja arvostatte kaikkia tyylejä ja aikakausia – me saimme paljon enemmän rakkautta ja arvostusta teiltä kuin kotona Amerikassa. Näin ihmisten itkevän niillä keikoilla, koska se oli heille niin tärkeä juttu ja he ottivat minut tosissaan, kun sanoin, että tämä on nyt tässä. Me emme ole kuin Scorpions tai Kiss tai Ozzy ja kuseta ihmisiä näissä asioissa. Jos sanot jääväsi eläkkeelle, niin sitten myös jäät, Snider tuhahtaa.

– Me muuten kuvasimme suuren osan siitä kiertueesta ja siitä on tulossa dokumentti. En tiedä milloin, mutta sellainen on tulossa.

Omien keikkojesi lisäksi olet mukana Raskasta joulua -konserteissa Raumalla ja Helsingissä. Miten siihen päädyit ja voitko paljastaa, mitä sinulta kuullaan?

– Minähän rakastan joulua: Twisted Sister teki joululevyn kauan ennen muita ja se oli yksi suosituimpia levyjämme. Olen tehnyt joulumusikaalin, josta olemme nyt suunnittelemassa tv-spesiaaliversiota. Minähän tein myös vaimolleni joululaulun, joka päätyi lopulta Celine Dionin levylle! Eli rakastan joulua kuten niin moni muukin metallipää tekee. Joululauluissa on mielestäni voimaa ja sisäänrakennettua heviyttä, joka pitää vain kaivaa esiin.

– Joten kun minut kutsuttiin tähän ja näin, ketä kaikkia siinä on mukana – esimerkiksi Tarja Turunen – olin todella innoissani. Odotan sitä kovasti, sillä pidän haasteista. Olin tänä vuonna mukana Rocktopiassa, joka yhdistelee klassista musiikkia ja rockia saattaen ooppera-, Broadway- ja rocklaulajat yhteen. Eli oopperalaulajat laulavat rokkia ja rokkarit puolestaan oopperaa. En ole koskaan aiemmin laulanut oopperaa, mutta minähän hitto vie vedin homman kotiin! Se oli uutta ja jännittävää, aivan kuten Raskasta joulua.

– Minä itse asiassa ajattelin, että minun halutaan vetävän A Twisted Christmas -biisejä, mutta kun sain tietää enemmän koko kuviosta, vedänkin sitä kamaa, jota he tekevät. Ne ovat todella kovia versioita ja he vetävät todella upeasti! Sen verran voin paljastaa, että en laula suomeksi. Hyvä, jos ehdin opetella ne sanat englanniksi, joten suomea en valitettavasti nyt vedä, olen pahoillani! Snider nauraa.

Raskasta joulua on täällä todella suosittu, mutta paljon löytyy myös niitä, jotka eivät voi sietää tällaista hevimetallia ja joululauluja yhdistävää konseptia…

”Hevifanit voivat olla todella suvaitsemattomia toisiaan kohtaan, mikä on ihan turhaa.”

– No, menkää sitten vaikka polttamaan kirkkoja tai jotain. Tehkää omaa juttuanne ihan rauhassa. Onhan sellaisia puristeja toki, ”Vitut joulusta ja kristinuskosta” ja näin, mutta ei kait siinä, tehkää, mitä teidän täytyy… Mutta älä nyt hitto vie laita otsikoksi, että “Dee Snider käskee polttamaan kirkkoja”! Snider räjähtää nauramaan.

– Minähän olen toiminut metallin puolestapuhujana monta vuotta – esimerkiksi MTV:n Headbanger’s Ball oli minun kehittämäni – ja minua on muutenkin aina häirinnyt, miten eri metallityylien fanit tappelevat keskenään. Että mikä nyt on oikeaa metallia. Hevifanit voivat olla todella suvaitsemattomia toisiaan kohtaan, mikä on ihan turhaa.

– Ei kaikesta tarvitsee pitää, mutta ei sitä tarvitse myöskään lytätä. Jos et pidä jostain, älä käy niillä keikoilla äläkä osta niitä levyjä, mutta meidän tulisi kuitenkin edes tukea heviyhteisöä kokonaisuutena. Hevi on kuitenkin vain pieni pala musiikin suuressa piirakassa emmekä me saa ansaitsemaamme huomiota. Siksi minusta kaikkea metallia pitäisi tukea jo sen vuoksi, toteaa Snider.

Kysytään vielä tähän loppuun, mikä on suosikkijoululevysi?

– Hmm, hyvä kysymys… Suosikkilevyni on varmaankin Phil Spectorin A Christmas Gift For You, jolla The Ronettes, The Crystals ja muut fiftaribändit soittavat vanhoja klassikoita. Ennen Twisted Sisterin joululevyä se oli ainoa, joka rokkasi millään tavalla. Se oli meillä suurena esikuvana kun teimme omaa joululevyämme.