Homomusiikkia

17.9.2007 22:23

Tilastot ja taulukot lovat usein karua luettavaa. Kuten tämän aamun (ma 17.9.) Hesarissa, jossa kerrottiin kansainvälisen arvotutkimuksen tuloksia Suomen osalta. Positiivinen uutinen jutussa on se, että viidessätoista vuodessa suomalaisten asenteet ovat muuttuneet sallivimmiksi, mutta siitä huolimatta aika pysäyttävältä tuntuu se, että yhä edelleen 20 prosenttia tuomitsee homoseksuaalisuuden. 23 prosenttia ei haluaisi homoseksuaaleja naapurikseen! Siinä homot istuvat taulukossa venäläisten ja aidsinkantajien välissä – on se taulukointi niin kätevää. Ylipäänsä on jotenkin groteskia, että yhteen ja samaan taulukkoon on niputettu esimerkiksi abortti ja perheväkivalta.

Surullisinta on kuitenkin seurata Hesarin nettisivujen lukijakeskustelua aiheesta. Siellä on taas nettifoorumeille tuttuun tapaan kaikki idiootit suuna päänä: ”En ole vielä nähnyt kahden uros-hevosen parittelevan keskenään”, ”perustelee” nimimerkki M&N. Onneksi paria viestiä myöhemmin nimimerkki Mikko (en minä!) kehottaa googlaamaan ”gay animals”.

Mutta joo, musiikkifoorumillahan tässä ollaan, joten tuli mieleen että kuinkahan suuri osa ihmisistä ei suostuisi kuuntelemaan homojen tekemää musiikkia? Kuinkahan moni Jari Sillanpää –fani hylkäsi idolinsa tämän viimein tultua kaapista Suomessakin? Entä kuinka käy Ari Koivusen myyntilukujen? Ai niin, sehän olikin vain Ellenin läppä.

Wikipedian homo/lesbo-muusikko –listauksista (Jarikin on mukana, ainoana suomalaisena!) käy hyvin ilmi, miten paljon merkittävää musiikkia julkihomojen kynistä on irronnut.

Nostaisin listasta esiin ennen kaikkea itselleni erittäin tärkeän kolmikon: Marc Almond, Neil Tennant ja Rufus Wainwright. Väittäisin että kaikkien heidän musiikissa homoseksuaalisuus ei ole kuuntelijalle vain triviatietoa, vaan oikeasti musiikkiin lisäarvoa tuova seikka. Androgyyniin olemukseen ja epä-maskuliiniseen musiikkiin toki pystyvät heterotkin, mutta teksteihin tieto seksuaalisesta suuntautumisesta tuo lisäulottuvuutta. Olivat ne sitten avoimen paljastavia tekstejä, kuten Rufuksella, tai sitten ”vain” yleisemminkin päteviä ihmissuhdelauluja.  

Vielä yksi mielenkiintoinen sivuseikka. Ainoa mieleeni tullut jo nimessään aiheensa suoraan paljastava biisi on itse asiassa heteron tekemä. Brittiläinen, hienon eklektisen uran luonut Momus teki vuonna 1988 Tender Pervert –albumilleen biisin The Homosexual. Se on hieno popbiisi, jonka herkullisessa tekstissä kertoja on toisaalta turhautunut konservatiivisten raksamiesten homovihjailuista, mutta toisaalta kääntää tilanteen voitoksi ja fantasioi häntä homoksi luulevien heteromiesten puolisoiden viettelystä: ”I’ll make love with their women/ I’ll make them sing notes of pleasure/ Their husbands will never hear/ That you will never hear/ Never in a million years/ No fucking fear”. Koko hieno teksti löytyy täältä

 

 

Lisää luettavaa