Surullisinta on kuitenkin seurata Hesarin nettisivujen lukijakeskustelua aiheesta. Siellä on taas nettifoorumeille tuttuun tapaan kaikki idiootit suuna päänä: ”En ole vielä nähnyt kahden uros-hevosen parittelevan keskenään”, ”perustelee” nimimerkki M&N. Onneksi paria viestiä myöhemmin nimimerkki Mikko (en minä!) kehottaa googlaamaan ”gay animals”.
Mutta joo, musiikkifoorumillahan tässä ollaan, joten tuli mieleen että kuinkahan suuri osa ihmisistä ei suostuisi kuuntelemaan homojen tekemää musiikkia? Kuinkahan moni Jari Sillanpää –fani hylkäsi idolinsa tämän viimein tultua kaapista Suomessakin? Entä kuinka käy Ari Koivusen myyntilukujen? Ai niin, sehän olikin vain Ellenin läppä.
Wikipedian homo/lesbo-muusikko –listauksista (Jarikin on mukana, ainoana suomalaisena!) käy hyvin ilmi, miten paljon merkittävää musiikkia julkihomojen kynistä on irronnut.
Nostaisin listasta esiin ennen kaikkea itselleni erittäin tärkeän kolmikon: Marc Almond, Neil Tennant ja Rufus Wainwright. Väittäisin että kaikkien heidän musiikissa homoseksuaalisuus ei ole kuuntelijalle vain triviatietoa, vaan oikeasti musiikkiin lisäarvoa tuova seikka. Androgyyniin olemukseen ja epä-maskuliiniseen musiikkiin toki pystyvät heterotkin, mutta teksteihin tieto seksuaalisesta suuntautumisesta tuo lisäulottuvuutta. Olivat ne sitten avoimen paljastavia tekstejä, kuten Rufuksella, tai sitten ”vain” yleisemminkin päteviä ihmissuhdelauluja.