Soundissa 6/26 muistellaan pitkän kaavan mukaan kahden vuosikymmenen takaisia asioita. Tuolloin Lordi julkaisi menestyksekkään The Arockalypse -albuminsa, joka nousi yhtyeen euroviisuvoiton myötä komeaan triplaplatinamyyntiin. Levyllä kuullaan Lordin itsensä lisäksi huomattavan nimekkäitä vierailijoita, joista yksi oli itse ”German Metal Tank” eli Udo Dirkschneider. Mr. Lordi muistelee Timo Isoahon toimittamassa haastattelussa hymyssä suin, kuinka Acceptin riveissä teutonista metallienergiaa uhkunut laulaja osoittautui arkisessa työn touhussa hyvin erilaiseksi hahmoksi kuin mielikuvissa. Raudanluja ammattilainen saksalaissolisti oli, siitä ei pääse mihinkään! Lue pätkä pidemmästä haastattelusta alempaa, loput löytyvät lehdestä.
Lue myös: Soundi 6/26: Eppu Normaali, Tarja Turunen, Scorpions, Joku Iiris, Lordi, Rufus Wainwright…
Dee Snider ei ole levyn ainoa nimekäs vieras. Mukana ovat myös entinen Kiss-kepittäjä Bruce Kulick, Accept-legenda Udo Dirkschneider ja Sniderin bändikaveri Jay Jay French.
– Kun tuli puhetta vierailijoista, vaikkapa Udosta, Janne Halmkrona totesi saman tien, ettei kysyminen maksa mitään. Sitten meni päivä tai pari, ja Janne ilmoitti Udon olevan messissä. Se oli ihan älyttömän hienoa, Putaansuu sanoo hymyillen.
Udo ei myöskään suhtautunut hommaan puolivillaisesti vaan saapui Helsinkiin omia osuuksiaan varten.
– Menin hakemaan Udoa lentokentältä Jannen kanssa, ja meitä jännitti vähän. Olin tietysti ajatellut, että herra Dirkschneider tulee paikalle täydessä sotisovassa, nahkakamoissa tai maastopuvussa, mutta miehellä olikin jotkut pieruverkkarit ja collegepaita. Perkele, ei se näyttänytkään tyypiltä, joka nähdään Balls to the Wallin videossa, Putaansuu puuskahtaa.
– Sitten mentiin syömään, ja Udo valitsi listalta margheritan. Anteeksi mitä? Ei hevilegenda vedä sellaista pizzaa. Kaiken huipuksi se söi vain puolikkaan, sillä oltiin menossa saman tien lauluhommiin. Sitten kun päästiin studiolle, Udo kaivoi taskusta lukulasit. Kun mies seisoi laulukopissa lukulasit nenällä, heavyn legendaarisesta puusta varisi kuolleita lehtiä. Että ei kai nyt German metal tank tarvitse jotain perkeleen lukulaseja! Sehän näkee kaiken laserkatseella!
Putaansuun railakas nauru kertoo, ettei kokemuksesta jäänyt ylitsepääsemättömiä traumoja.
– Älkää muutenkaan käsittäkö väärin: Urkki on aivan mahtava tyyppi, ja me ollaan tänäkin päivänä helvetin hyviä ystäviä.
Saksalaissolistin vierailu jäi elävästi myös Tuovisen mieleen. Dirkschneiderin sireeni nimittäin kajahti melko kuuluvasti.
– Oli katsottu tasoja etukäteen. Sitten Udo meni laulukoppiin ja kirkaisi ensimmäisen kerran. Jaahas, kaikki meni ruvelle, punaiselle ja muutenkin överiksi. Okei, otettaisiinko vaikka kahvit, jatketaan vähän ajan päästä… Piti vähän vaihdella mikkejä ja säätää asetuksia. Ja kohta saatiin talteen ihan helvetin hyvää kamaa!
– Kun Udo alkoi tuutata, miehen arkisuus unohtui saman tien. Ei ollut kahta sanaa, oliko studiossa sataprosenttinen legenda vai ei, Astala alleviivaa.