Kirja-arvio: Jouko Lehtolan Rock-Finlandian kuvat ovat upeita – tekijöiden muita ratkaisuja voi kyseenalaistaa

Remu Aaltonen vuonna 1986. Kirjan kuvitusta.
Jouko Lehtola

Mikko Meriläinen arvioi Kalle Aholan ja Ville Hartikaisen toimittaman Jouko Lehtolan Rock-Finlandia -kirjan Soundissa 4/22.

Kalle Ahola, Ville Hartikainen
Jouko Lehtolan Rock-Finlandia
Like

Kalle Ahola ja toimittaja Ville Hartikainen ovat tehneet kunnioitettavan suuren työn laatiessaan valokuvataiteilija Jouko Lehtolalle arvoisensa dokumentin. Tuhti ja kaunis kirja esittelee isoina kuvina vaikuttavan määrän Lehtolan rockaiheisia muotokuvia. Vaikka Lehtola kuvasi hyvin paljon muutakin, on ollut järkevää rajata kirja näin selkeäksi kokonaisuudeksi.

Rajausta perustelee sekin, että tekijät ovat haukanneet Lehtolaakin isomman – ehkä liiankin ison – palan pyrkiessään laajentamaan kirjan jonkinlaiseksi suomalaisen rockin tarinakoosteeksi. Kirjassa artistien annetaan turinoida sivutolkulla kaikenlaisia anekdootteja, ja aika harva niistä liittyy Lehtolaan. Toki jutut ovat viihdyttäviä, joskin monet ennestään tuttuja, ja niiden kautta piirtyy laajempi kuva siitä maailmasta, jonka liepeillä Lehtolakin operoi. Ja tietenkin starojen höpinät lisäävät kirjan kaupallistakin kiinnostavuutta.

Teos on kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan niissä osuuksissa, joissa fokus on Lehtolassa, ja onneksi sitä on mukana paljon. Haastattelujen sirpaleista muodostuu ehyeltä ja todelta tuntuva kokonaiskuva siitä, millainen Lehtola oli sekä kuvaajana että ihmisenä. Jälkimmäistä puolta valottamaan on onneksi haastateltu laaja joukko sukulaisia ja ystäviä, joiden kautta syöpään vuonna 2010 kuolleen Lehtolan elämäntarina tulee kerrotuksi pääpiirteissään.

Jouko Lehtola pääsee itsekin muutamin paikoin ääneen Timo Kanervan Soundiin vuonna 2005 tekemästä haastattelusta nostettujen sitaattien kautta.

Tekijöiden ratkaisuja voi siis kyseenalaistaa, mutta toisaalta kirjan ansiotkin ovat ilmeiset. Teksti imee vaivatta, tarinat ovat kiehtovia ja kirjan hahmogalleria on laaja ja värikäs. Rock-Finlandiaa lukiessa ei pääse tylsistymään.

Ja mikä tärkeintä: pääosassa ovat Lehtolan sävykkäät ja särmikkäät muotokuvat, jotka tuntuvat paljastavan kohteistaan usein jotain intiimiä. Niissä yhdistyy spontaani hetken lukeminen ja vankka kuvaustekniikan ja -tilanteen hallitseminen. Läpeensä tuttujen ja ensi kertaa nähtävien kuvien jatkumoa ihastellessa tuntuu, että Lehtolan kameran edessä kävivät kaikki oleelliset ja iso siivu marginaaliakin.

Teksti: Mikko Meriläinen
Arvio on julkaistu Soundissa 4/22.