Porilainen kulttuurivaikuttaja, muusikko, kirjailija, ohjaaja, näyttelijä, sähköasentaja ja underground-jumala Mika Rättö teki hiljattain debyyttinsä elokuvanäyttelijänä Samurai Rauni Reposaarelainen -elokuvassa, jonka hän myös ohjasi. Tuottelias renessanssitaiteilija kertoi Soundille, kuinka hän muuttui elokuvan päähahmoksi, väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi Rauni Reposaarelaiseksi.
Samurai Rauni Reposaarelainen sai alkunsa porilaisen vapaataiteilijaryhmä Moderni Kanuunan näytelmänä. Kun teatteriesitykset oli tehty, ryhmän ydinjäseniin kuuluva Sami Sänpäkkilä totesi, että eiköhän nyt aleta tehdä tästä elokuvaa! Niinpä ryhmä kävi kokoillan elokuvan kimppuun ilman minkäänlaista kokemusta sellaisen tekemisestä.
Mika Rättö kertoo, että elokuvan taiteellinen tyyli oli olemassa heti ensimmäisistä kuvakokeiluista lähtien.
– Myös Raunin hahmo oli heti valmis. Mutta kun nyt katsoo niitä ensimmäisiä kuvauksia, tajuaa, että hahmosta puuttui vielä jokin rähjäisyys, jonka oli mahdollista syntyä vain ajan väsyttämänä, Rättö miettii.
– Monissa Hollywood-elokuvissa on varmasti se ongelma, että hahmo ei saa elää tarpeeksi kauan. Näyttelijän pitäisi tehdä valtava esityö ja ikään kuin väsyttää hahmonsa valmiiksi pystyäkseen olemaan se kuvaustilanteessa.
Rättö muistelee ihaillen Leonardo DiCaprion näyttelijän työtä Lasse Hallströmin Gilbert Grape -elokuvassa (1993), jossa nuori Leo esitti vammaista Arnie Grapea.
– Muistan, kun näin elokuvan nuorena. Mietin, että onko näyttelijä oikeasti vammainen? On se. Ei se ole. On sen pakko olla! Hän oli tehnyt esityönsä eikä kuulemma päästänyt hahmosta irti kuvaustilanteiden ulkopuolellakaan. On siis mahdollista luoda tyhjästä uutta todellisuutta ja todellisia hahmoja, aivan uutta elämää, Rättö pohtii.
”Se on ihan sama, mitä eritettä valuu mistäkin, jos ruudulla näkyy sitä elokuvaa, mitä me haluamme tehdä.”
Hän toteaa, että palellessaan läpimärkänä, likaisena ja väsyneenä päiväkausia Rauni Reposaarelaisen kuvauksissa muuttui myös Rauni todeksi.
– Jos nyt pitäisi taas kuvata, ei olisi mikään ongelma muuttua Rauniksi. Se olisi sormien napsaus, ja Rauni olisi heti läsnä! Se on aika jännä ilmiö sen jälkeen, kun olet ensin pitkään etsinyt ja käynnistänyt sitä hahmoa ja sen maailmaa. Lopulta hahmo alkaa puhua itsensä puolesta. Sen mekaniikka käynnistyy ja sille syntyy oma logiikka.
Ohjaaja-näyttelijän roolissa Rättö ei kokenut ongelmaa itsensä tuijottamisessa ruudulta. Se ei tuntunut nololta eikä vaikealta.
– Käytännössä se menee niin, että seuraat vain hahmoa, et itseäsi. Kysyt kuva kuvalta, että toteutuuko meidän elokuva tässä kohtauksessa? Okei, tässä ei toteudu. Kuvataan uudestaan. Tässä toteutuu. Hyvä! Katsot itseäsi kylmäverisesti objektina. Se on ihan sama, mitä eritettä valuu mistäkin, jos ruudulla näkyy sitä elokuvaa, mitä me haluamme tehdä. Kun motiivi on suurempi kuin oma luonne, niin kaikki on voitettu alusta asti.
Teksti: Teppo Vapaus
Lue Mika Rätön laaja haastattelu perjantaina 11.11. ilmestyvästä Soundi-lehdestä.