”Olen edelleenkin vähän yllättynyt siitä, että tässä me oikeasti ollaan!” – Haastattelussa viimeiselle paluukeikalle suuntaavan Tiktakin Petra

Valtteri Hirvonen

Teksti: Aki Nuopponen, kuvat: Valtteri Hirvonen

2000-luvun taitteen kummallakaan puolella kukaan suomalainen ei voinut välttyä Tiktakin valtavalta hittiputkelta, kun kuuden nuoren naisen muodostama bändi nosti itsensä hetkeksi todelliseksi sukupolvensa suurbändiksi. Yhdeksän vuoden aikana Petra, Emppu, Mimmu, Tuuli, Noora ja Nea ehtivät äänittää neljä suomenkielistä albumia, nipun englanninkielisiä levyjä ja lukemattomia hittejä, sekä soittaa tuhansia keikkoja pitkin Suomea ja Eurooppaa.

Kun Tiktak lopetti syksyllä 2007, olivat sen todella nuorena bändin pystyttäneet jäsenet vasta vähän yli parikymppisiä, vaikka he olivat ehtineet kokea jo lähestulkoon perinteisen bändin elinkaaren kokonaisuudessaan.

Sittemmin bändin keulakuvana ja laulajana tunnettu Petra on saanut kokea paljon. Ennen Tiktakin tämän kesän neljää paluukeikkaa hän on äänittänyt neljä sooloalbumia, tehnyt lukemattomia keikkoja, osallistunut Vain Elämää -kaudelle Irinan, Robinin, Olli Lindholmin, Samu Haberin ja Nikke Ankaran kanssa, sekä kokenut paljon mullistuksia elämässään.

Tavatessani iloisen Petran juuri ennen Tiktakin kesän kolmatta keikkaa Oulun Suomipop Festareilla, sattui hänen 33-vuotissyntymäpäivistään olemaan vain muutamia päiviä aikaa. Kolmannesvuosisadan kohdalla moni kysyykin itseltään, onko tämä elämänkokemuksiin heijasteltuna liian paljon, liian vähän vai juuri sopivasti?

”Nyt on menossa juuri sopivalla tavalla seesteinen ja elämäntäytteinen vaihe.”

– Sanotaan näin, että en haluaisi olla enää ainakaan 23-vuotias, Petra naurahtaa istuessaan haastattelutuoliin.

– Jotenkin sillon oli ihan kauheat paineet kaikesta ja hirveä stressi päällä kaikesta siitä, mitä on tehnyt ja mitä vielä ”pitäisi” tehdä, kun taas nyt on menossa juuri sopivalla tavalla seesteinen ja elämäntäytteinen vaihe elämässä. Teen työtä jota rakastan, eli musiikkia, ja oon nyt ehtinyt opiskelemaan itseni myös kemianlaitoksen maisteriksi. Se oli sellainen tosi pitkä projekti, jonka aloitin jo parikymppisenä ja on nyt tavallaan sekin paketissa.

– Nyt tuntuu siltä, että olen saanut elämässäni jo paljon aikaiseksi. On ollut soolouraa, on bändiuraa, on ammatti ja ammatillisten juttujen ulkopuolella lapsikin on jo tehty… joten… aika jees! Koko elämä edessä!

Paluu vastoin todennäköisyyksiä

Yhtä Petran uran epätodennäköisimmältä tuntunutta asiaa juhlitaan juuri nyt, kun Tiktak soittaa peräti neljä keikkaa ympäri Suomea. Himos Juhannuksessa, SuomiPop-festareilla Jyväskylässä ja Oulussa, sekä tänään Tammerfesteillä.

Vielä viime vuonna Tiktak-aikojaan muistellessaan Vain Elämää -sarjassa, Petra totesi erittäin varmalla äänellä, että on 98% varmaa, ettei Tiktak enää koskaan palaa millään tavalla. Tällä kertaa se 2% todennäköisyys toteutui.

– Me saatiin tarjous, joka oli tosi bändin oloinen. Mehän ollaan saatu vaikka ja minkälaisia tarjouksia tässä vuosien varrella, mutta joko se idea ei ole puhutellu meitä, tai sitten joillakin meistä on ollut sellainen elämäntilanne, etteivät keikat tai kiertue ole sopineet tuohon kuvioon mitenkään. Joku on ollut raskaana, asunut ulkomailla tai sellasta.

”Ei todellakaan haluttu vain roiskaista keikkoja menemään vähän sinnepäin. Se piti tehdä täysillä!”

– Sitä keskustelua oli pyöritelty aina tasaisin väliajoin niin monta vuotta ja koskaan se ei tuntunut mahdolliselta, että siksi olin ihan aidosti 98% varma siitä, ettei tämä tule koskaan tapahtumaan, kun olin mukana Vain Elämäässä. Vielä nytkin voin vilpittömästi sanoa, että olen edelleenkin vähän yllättynyt siitä, että tässä me oikeasti ollaan!

– Meitä on kuusi erilaista ihmistä. Kuusi erilaista elämää. Oon aina ajatellut, että kuusi täysin eri elämää on tässä vaiheessa mahdotonta yhdistää samaan tienhaaraan, mutta niin siinä vain kävi ja en voisi olla iloisempi, Petra hihkuu.

Työ ei päättynyt vielä julkistamisen tekemisen jälkeen tai jäänyt vain keikkojen soittamiseen, koska Tiktak ei halunnut tehdä asiaa huolimattomasti.

– Me treenattiin puoli vuotta ennen näitä neljää keikkaa ja haluttiin muutenkin keikkojen näyttävän ihan viimeisen päälle hyviltä. Ei todellakaan haluttu vain roiskaista keikkoja menemään vähän sinnepäin. Se piti tehdä täysillä!

Odottamattomia yllätyksiä

Petra kertoo yllättyneensä siitä, miten bändi on otettu keikoilla vastaan. Tottakai Tiktakin vankan suosion ja nostalgia-arvon saattoi aavistaa, mutta yleisö otti kuusikon vastaan jopa odotettua avoimemmin sylin.

– Monet sellaiset ei-sinkkubiisit ovat yllättäneet! On ollut hauska huomata, että ihmiset laulaa sellaisiakin biisejä ihan täysillä mukana, jotka me ollaan valittu settiin vähän kuin itseämme varten, koska niitä on hauska soittaa. Ne on sellaisia biisejä, jotka on meille itsellemme äärimmäisen hauskoja, vaikka ne eivät olekaan Heilutaan tai Lopeta.

Samalla Petra sai huomata konkreettisesti, miten paljon hänen oma äänensä on kehittynyt kaikkien vuosien aikana.

– Aluksi kun aloitettiin treenaaminen, hämmennyin huomatessani, miten monet sellaiset biisit, jotka oli tosi vaikea vetää sillon joskus, oli oikeastaan ihan helppoja nyt, Petra hymyilee.

– Pelottavaa sen sijaan oli se, että ne vanhat laululle haitalliset maneerit, joita mulla oli sillon aikoinaan, kun tehtiin sata keikkaa vuodessa, tulivat nyt takaisin sellaisina pieninä pilkahduksina.

– Jos kyseessä olisi mun oma keikka, en ikinä vetäisi ja mokaisi vastaavaa asiaa noin, mutta nyt jossain tuolta alitajunnasta niistä tietyistä teksteistä tulee vanhoja kaikuja, mikä on ollut tosi mielenkiintoista. Samalla oon löytänyt omasta äänestäni ihan uusia puolia ja huomannut, että kyllä kaikki musa ja sen tekeminen tukee toisiaan, oli se sitten soolomusaa, Tiktakia tai vaikka Vain Elämää -versiointeja.

Tämän myötä yleisö on todellakin saanut juuri sitä, mitä he ovat vuosikausia toivoneetkin: Loputtoman energisiä keikkoja pullollaan heidän suosikkikappaleitaan, ja tämän päälle koko Tiktak joukon antamassa kaikkensa itsestään.

– Me tavattiin eilen vanhan kunnon Tiktak-tiimin jäseniä ja oli hauskaa, kun heillä oli originaalit tiimipaidat päällä, jotka oli kaivettu ylös sieltä pölyisimmästä takahyllystä. Ne olivat jo vähän auringonpolttamia muutenkin, mutta he olivat innoissaan kaivaneet ne esiin ihan kuten silloin joskus muinoin ja jännittivät keikkoja yhtä paljon kuin me itse!

”Kyllä sitä sai pitkään puntaroida itsekseen, onko Tiktakin paluu oman uran kannalta hyvä juttu.”

– Heti ekalla keikalla sai huomata, kuinka eturivissä ihmiset vuoroin itkivät ja nauroivat. Se merkitsi heille niin paljon. Ihmiset kiittivät meitä vilpittömästi myöhemmin, kun olimme tehneet tämän mahdolliseksi.

Petra toteaa jo pelkän fanien vastaanoton tehneen koko Tiktakin paluusta sen tekemisen arvoista, vaikka ennen paluupäätöstä koko asia arvelutti häntä moneen otteeseen.

– Kyllä sitä sai pitkään puntaroida itsekseen, onko Tiktakin paluu oman uran kannalta hyvä juttu, Petra avaa.

– Olen kuitenkin tehnyt 10 vuotta omaa musaa ja se on itselleni se suurin intohimo, joten sitä alkoi helposti ajatella, että meneekö tällaisen paluun tekemällä liikaa elämässä taaksepäin ja viekö se liikaa fokusta pois omasta musasta. Kaiken sen jälkeen totesin lopulta että paskat! Jos me kerran pystytään bändinä tuottamaan ihmisissä noin suuria tunteita, että he kiittelevät meitä kyyneleet silmissä, niin kyllä se on tärkeämpää kuin mitkään omat epäilykset.

Enemmän kuin vain elämää

Keskustelu kääntyy jälleen Petran taannoista Vain Elämää -kokemusta kohti, kun arvuuttelen ääneen tuon Espanjan reissun ja kaiken siellä tapahtuneen olleen eräänlainen käännekohta Petran elämässä. Monesti aiemmin tuntui siltä, ettei Petra ollut ihan täysin sinut Tiktak-menneisyytensä kanssa, ja että hän koki sen kaiken heijastuvan yhä ristiriitaisesti hänen soolouraansa.

Petra myöntää avoimesti, että Vain Elämää -matka muutti häntä paljon.

– Musta tuntuu että se Vain Elämää -reissu antoi todella paljon enemmän kuin ”vain” hyviä biisejä. Oli mielettömän silmiä avaava kokemus kuulla, miten muut kunnioittamani artistit suhtautuivat muhun, mun historiaan ja mun soolomateriaaliin.

– Olen aina ollut itseäni kohtaa niin kriittinen, että katson helposti omia tekemisiäni suurennuslasin läpi ja vähän jopa alaspäin. Siksi Vain Elämää oli sellainen hyvä itseluottamusbuusti, että ”hitto mähän oikeasti osaan!”

Vain Elämää oli sellainen hyvä itseluottamusbuusti, että ’hitto mähän oikeasti osaan!'”

– Istuin siellä tyyppien kanssa, joita katson ylöspäin. Sitten sain kuulla, että Sunrise Avenue on vetänyt varhaisina vuosinaan keikoillaan Tiktakin biisejä ja pian perään Irina veti mun oman biisin, mikä oli mulle ihan valtavan iso juttu. Sen jälkeen se Irinan versio on streamannut tosi hienosti.

– Se oli musiikillisesti tosi antoisa reissu ja musta tuntuu, että olen vieläkin sillä matkalla. Se käynnisti mun päässä jotain sellaista itsensä hyväksymistä ja arvostamista, että ”mä riitän tällaisena”. Siitä ajatuksesta syntyi heti Mä vedän näin, joka oli eka julkaisemani oma biisi reissun jälkeen. Se summasi hyvin ne nyt vallitsevat fiilikset.

Mitä tulee Vain Elämää -formaattiin, katsoo moni musiikkifani sitä alaspäin. Ohjelmasta nähdään vain sen päällimmäisin puoli, eikä välttämättä sitä, millaisen viikon toisilleen ventovieraat muusikot siellä viettävät ja miten paljon erilaisin ihmisiin tutustuminen tällaisissa olosuhteissa saa tutkimaan itseään.

– Sen kokoonpanon ihmisten erilaisuus oli ihan mieletöntä rikkautta, Petra hihkaisee.

– Puhumattakaan siitä, miten erilaisiin biiseihin siinä pääsi tarttumaan. Siinä samalla löysin itsestänikin ihan uusia puolia ja tajusin, että mä pystyn oikeasti vetämään tällaistakin musaa. Siinä oli pakko hypätä mukavuusalueittensa ulkopuolelle tosi radikaalisti, kun veti vaikka Nikke Ankaran biisiä. Se vasta olikin silmiä avaavaa.

Voimaannuttavia kokemuksia

Petra hehkuttaa innostuneesti sitä, miten paljon Vain Elämää– ja Tiktak-kokemukset ovat vaikuttaneet hänen soolotuotantonsa viime aikoina, mikä tulee kuulumaan myös hänen teksteissään.

– Kyllä se on se tietynlaisen itsensä ylittämisen ja voittamisen fiilis, joka niistä ihan varmasti välittyy, Petra tuumaa.

– Muutenkin oon halunnut, että nyt pyörittäisiin enemmän sellaisessa positiivisessa ja voimaannuttavassa sanoitusmaailmassa, eikä ihan siellä ranteet auki osastossa. ”Kasvu” on ehkä se oikea sana summaamaan teemaa ja kuten sanoin, jotenkin se Vain Elämää käynnisti sellaisen tarinan, jota edelleen jatkan ja jonka ansiosta myös edelleen kasvan ihan uudella tavalla. Kokonaiseksi ihmiseksi.

Petran edellinen sooloalbumi oli hänen elektronisin levynsä tähän asti, mutta viime aikaiset kokemukset ovat viemässä häntä lähes päinvastaiseen laitaan biisien soundin suhteen.

– On ollut hauskaa huomata, miten paljon nämä keikat ja niitä varten treenaaminen omat inspiroineet mua mun oman musan suhteen tässä tämän vuoden aikana. Kaikki tämä tapahtunut ja bändihistoria tulevat kuulumaan musiikissa enemmän. Siten se Tiktakin henki on vaikuttanut omaan luovaan ajatusmaailmaan. Nyt ollaan soolomatskussakin matkalla takaisin kohti orgaanisuutta!

Vahvojen naisartistien maa

Petra on nähnyt musiikkiurallaan jo 90-luvun, 2000-luvun ja 2010-luvun. Tänä aikana asenteet musiikkia ja naisartisteja kohtaan ovat muuttuneet paljon. Juuri nyt tuntuu todella etäiseltä, että Tiktakin vuonna 2004 julkaistu live-albumi nimettiin itseironisesti muotoon Hei me soitetaan… Oikeesti!, koska asenne oli se, että eihän tyttöbändi nyt voi soittaa muuten kuin playbackina.

Näiden aikojen jälkeen Suomesta on tullut todellinen vahvojen säveltävien naisten pyhättö. Vesala, Chisu, Sanni ja monet muut naisartistit kuuluvat maamme suosituimpiin muusikoihin, joita ihaillaan aidosti heidän kykyjensä vuoksi. Petra kokee muutoksen olleen ehdottomasti myönteistä, mutta näkee siinä myös ulkoisesti syntyneen varjopuolen.

– On se muuttunut sillä tavalla, että musiikkia tekevä nainen ei ole enää poikkeus, vaan säveltäviä, sanoittavia ja jopa musiikkiaan tuottavia naisia on paljon, Petra iloitsee.

”Kun naisartisteja on nykyään näinkin paljon, on naismuusikoiden välille rakennettu ihan käsittämätöntä kilpailuasetelmaa. Ei heidän itsensä toimesta, vaan monien muiden.”

– Singer-songwriter–kulttuuri oli meidän Tiktak-aikoina naisille tosi epätyypillistä, mutta nyt se taas elää ihan omaa elämäänsä ja se on tosi siistiä. Aikoinaan oli ehkä Maija Vilkkumaa ja Jonna Tervomaa, jotka pitivät langat omissa käsissään musiikkinsa suhteen pop-puolella.

– Outoa kyllä, asialla on sekin puoli, että kun naisartisteja on nykyään näinkin paljon, on naismuusikoiden välille rakennettu ihan käsittämätöntä kilpailuasetelmaa. Ei heidän itsensä toimesta, vaan monien muiden. Kaikkia heidän tekemisiään verrataan keskenään ja ihmetellään, miten te oikein pärjäätte kun kilpailu on niin kovaa.

– Jos naisartisteja on tullut todella paljon, mikä on tosi hienoa, miksi se halutaan kääntää jotenkin negatiiviseksi ja toisiaan syöväksi asiaksi? Suomi on kuitenkin pieni markkina-alue jossa kaikenlaiset muusikot taistelevat tilasta soittolistoilla, festarilavoilla ja mediassa riippumatta siitä, soittavatko he iskelmää, rockia, heviä vai poppia.

– Sen keskellä voi vain toivoa, että musiikkia käsiteltäisiin musiikkina ja sukupuoli olisi suurin piirtein se viimeinen asia, minkä välillä pitäisi erikseen lähteä rakentamaan keinotekoisia kilpailuasetelmia, Petra summaa lopuksi.