Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Kakkaileeko se karhu Laukaan metsiköihin? No, onhan se ihan varma homma. Aivan yhtä varmaa on se, että John Smith – keskisuomalaisittain Juha Seppä – takoo pajallaan taikojaan ja tarjoaa vuodesta toiseen absoluuttista parhautta niin suomalaisille kuin ulkosuomalaisillekin festarikävijöille.
Niin tänäkin vuonna.
Kun Soundi karautti Peurunkajärven laitamille perjantaina iltapäivällä, aurinko helotti siniseltä taivaalta ja monimuotoiset tapahtumakävijät virittelivät tahoillaan nousujohteisia tunnelmia. Jotkut näyttivät kuuntelevan mökkimajoituksessaan raskaita sulosävelmiä, toiset olivat jo ehtineet uimaan telttasaunan kautta ja kolmannet istuskelivat pienpanimotuotteita tarjoavalla uudisalueella. Pirskatin hauskaa näytti kaikilla jo olevan.
Perjantain ohjelmakavalkadi oli ilahduttavan monimuotoinen. Jos otetaan vaikka peräkkäin esiintynyt kaksikko Herra Ylppö (yhtyeineen) ja Nestor, niin nehän olivat musiikillisesti ihan hemmetin kaukana toisistaan. Siinä missä Herra Y luotti koneistettuun kattaukseen, jossa kuultiin artistin soolobiisien ohella muun muassa Musta Paraati- ja Maj Karma -materiaalia, niin ruotsalaiset nestorit tööttäsivät aorilla kuorrutettua tyylipuhdasta hard rockia. Kaakon kulmalta tulleet Kaunis Kuolematon ja Marianas Rest taas toivat Laukaan huikeisiin maisemiin huomattavasti tummempia sävyjä, mutta heidänkin toimituksensa upposi avarakatseiseen seppäkansaan kuin kivillä täytetty saapas Peurunkaan.
Nostetaan sitten esiin kolme erikoisvaikutuksen tehnyttä konserttia – ei missään sen kummemmassa järjestyksessä.
Carcass
Jos joku olisi sanonut minulle vaikkapa 90-luvun taitteessa, että brittiläinen legendapioneeri Carcass esiintyy jonakin päivänä Laukaassa, olisin pitänyt ko. lauseiden tuottajaa melko höyrypäisenä tapauksena. Siksipä tuolloin, noin 35 vuotta sitten, piti lähteä läntisen naapurimaan salomaille tsekkaamaan Jeff Walkerin ja kumppaneiden edesottamuksia.
No, heinäkuussa 2026 Liverpoolin toiseksi merkittävin yhtye sitten saapui keskisen Suomen metsiköihin – ja toimitus oli taas kerran taattua ykköslaatua. Ei juuri välispiikkejä, pelkkää hymynkareilla maustettua klassikkotason grindillä kuorrutettua death metalia – tällä kerralla Dan Wildingin tahdittamana. Onneksi Carcassin seuraava Suomen-keikka on luvassa jo muutaman viikon päästä.
Tiamat
Ruotsalaisen Tiamatin – tai ainakin sen nokkamiehen Johan Edlundin – keikkakunto on heitellyt vuosien mittaan, joten bändin esiintymistä tuli odoteltua hieman varauksella. Kun sitten alkuillasta vastaan tullut Tiamatin kosketinvelho Per Wiberg totesi ”setin keskittyvän Wildhoneyn ja Cloudsin materiaaliin”, tipahti ainakin yksi kivi harteilta: luvassa olisi timantinkovia – vai onko se tiamatinkovia? – kappaleita.
Onneksi bändi oli muutenkin aivan mahtavassa tikissä. Mainittu Wiberg tuuttasi kioskistaan avaruudellisia soundeja ja komeita melodioita, pitkän linjan Tiamat-kannuttaja Lars Sköld piti homman kasassa basisti Gustav Hjelmin kanssa ja kitaristi Simon Johansson toimitti pimenevässä illassa aivan pirun tyylikkäästi. Entä Edlund? Vuodesta toiseen ”hauraan ja kärsivän näköinen” nokkamies oli yksinkertaisesti todella vakuuttava – ja samaan aikaan hänestä huokui kiehtovaa arvaamattomuutta ja mystistä vaaraa. Kun liikuttuneen oloinen Edlund sitten setin lopuksi kävi yksi kerrallaan halaamassa kaikkia bändin jäseniä, hetkessä oli myös jotakin hyvin koskettavaa.
Beast in Black
No niin… Ei helvetti sentään. Olihan se ihan järjettömän kova. Kolmen vuoden breikin jälkeen paluun John Smithin erään illan pääesiintyjäksi tehnyt Beast in Black näytti jälleen kerran vastaansanomattomasti, miksi se on verrattain nopeasti noussut tarttuvan heavy metalin kansainvälisen kaapin päälle.
Tyylikkäät valot ja pyrot? Check. Toinen toistaan liimapaperimaisemmat kappaleet? Check. Bändin kollektiivinen kokonaiskarisma? Check. Perkeleen tiukka ja ilmeikäs soitto? Check. Ja niin edelleen.
Melkeinpä hämmentävintä oli oikeastaan se, että Beast in Blackin uusi kitaristi Markus Venehsalo soitti Laukaassa vasta toisen BIB-keikkansa, mutta törkeän tyylikkäästi niin riffejä kuin soolojakin tulittaneesta muusikosta välittyi ”ainahan minä olen tässä ollut” -fiilis. Lupaa tulevan kannalta todella isoja asioita, että Venehsalo on jo nyt löytänyt täsmälleen oman paikkansa petolaumasta solisti Yannis Papadopoulosin, kitaristi Anton Kabasen, rumpali Atte Palokankaan ja basisti Mate Molnarin viereltä.
Uutta albumia odotellessa. Se taitaa räjäyttää pankin.
