Vaihtoehtometallia, rockia ja punkkia yhdistelevän heinolalaisen Babestationin debyyttialbumi Lullabies ilmestyi kuluvan vuoden alkupuolella. Masterointia vaille täysin itse tehty levy oli nelihenkiselle bändille hyvin opettavainen kokemus.
– Tuntuu, että puolitoista vuotta kestäneen prosessin aikana elimme bändinä kymmenen vuotta. Oli niin paljon asioita, mitä ei tullut ennakkoon miettineeksi, laulaja-kiipparisti Sini Valonen kertoo.
Babestationin biisien instrumentaalinen maailma lähtee usein rakentumaan kitaristi Helka Taavilan ja rumpali Selma Katajan voimin. Tekstejä tekevät puolestaan kaikki. Sanoitukset pohjautuvat usein kirjoittajansa henkilökohtaiseen elämään.
– Biiseissämme käsitellään suuria tunteita herättäviä asioita, joita pitää päästä purkamaan, eivätkä ne ole kauhean hilpeitä, Taavila avaa.
Bändin jäsenet kertovat henkilökohtaisten tekstien jännittävän, mutta ei varsinaisesti siinä vaiheessa, kun biisit julkaistaan.
– Kaikkein jännintä on tuoda niitä muiden bändiläisten luettavaksi. Eihän kuulijat tiedä, kuka minkäkin biisin on kirjoittanut, basisti Erika Lukka toteaa.
– Nämä bändiläiset ovat kuitenkin lähimpiä ystäviäni ja heidän mielipiteensä painavat paljon enemmän, vaikkei heitä tietenkään tarvitsisi jännittää, Taavila komppaa.
Kun Babestation sai alkunsa vuonna 2021 Heinolan nuorisopalveluiden järjestämällä bändileirillä, sen jäsenet olivat vielä teini-ikäisiä. Viidessä vuodessa on kasvettu niin ihmisinä kuin muusikoinakin.
– Soittamisemme on kehittynyt alkuajoista todella paljon. Tietenkään ensimmäisiä keikkojamme ei pidä hävetä, sillä olimme silloin todella nuoria. Saa kuitenkin olla kiitollinen, että eteenpäin on menty, Valonen toteaa hymyillen.
Muistot ensimmäisestä keikasta elävät edelleen mielessä kirkkaina.
– Bändi soitti ensimmäisen kerran vuoden 2021 Multamäkifestissä. Se oli yllättävän iso tapahtuma, Valonen kertoo.
– Silloin oli kyllä jännät paikat. Olin aivan kauhuissani, Taavila lisää nauraen.
Vuosien varrella esiintymiskokemusta on karttunut myös kotikaupungin ulkopuolelta. Toukokuun lopulla yhtye oli esiintymässä Helsingin On the Rocksissa.
Kuluvan kesän osalta keikkakalenteri on pidetty tyhjänä, sillä tarkoituksena on työstää uutta musiikkia ja tehdä kesätöitä. Bändi on myös uuden edessä, sillä sen jäsenet alkavat hivuttautua opintojen perässä eri kaupunkeihin.
– Tiedossa on tasapainottelua musiikin ja elämän muiden ambitioiden kanssa, Lukka toteaa.
Nelikko uskoo, että bändi pysyy muuttuvista elämäntilanteista huolimatta kasassa.
– Pitää vain tottua siihen, että enää ei mennä treenikämpälle kesäksi asumaan, vaan sovitaan kuukaudesta muutamat päivät, jotka sopivat kaikille, Taavila sanoo.
Tulevaisuuden suurimpana haaveena onkin, että bändin jäsenet saavat nauttia musiikista ja sen tekemisestä yhdessä.
– Minä ainakin tarvitsen jutun, johon voin suoltaa lyriikan muodossa omaa taakkaani. Sen kun saan pitää, olen todella kiitollinen. Ihana kirsikka kakun päälle on, jos saadaan isompia keikkoja, Taavila toteaa hymyillen.
Keikkaunelmissa korostuvat festarit sekä mahdollisesti Suomen rajojen ulkopuolella esiintyminen.
– Olisi hienoa soittaa jossain brittiläisessä kapakassa, josta jotkut vanhat bändit ovat aikoinaan aloitelleet, Taavila sanoo.